Blogi: Raamatun lukemisen sietämätön vaikeus ja uppoutumisen ilo
Jokainen on löytänyt joskus itsensä tilanteessa, jossa jättää lukemisen kesken. Olipa kyse tyhjänpäiväisestä uutisesta, ympäripyöreästä kolumnista tai kuluneesta romaanista. Yksitoikkoisesta ei tule Remestä, vaikka kuinka vakuuttaisi itselleen muuta. Miksi puuduttavaa sisältöä pitäisi lukea pidemmälle, jos mieli huutaa, että lopeta jo? Ihmisen kiinnostus on valikoivaa eikä pienen ihmismielen kannata tuhlata energiaa sellaiseen, joka ei varsinaisesti anna mitään takaisin. Saattaapa olla, ettei monikaan blogin lukija jaksanut edes tähän asti.
On myös kirjallisuutta, jota luetaan joskus puhtaasti velvollisuudesta. Opiskelija on jatkuvasti tekemisissä kirjojen kanssa, joiden lukeminen on opintojen edellytys. Joku kokee tehtäväkseen lukea klassikon tai kansallisaarteen vapaa-ajalla, vaikka teos itsessään ei kutsu mukaansa. Tällöin lukukokemusta ohjavavat muut palkinnot kuin tekstin viihdyttävyys. Koulukirjat ovat hyödyksi ja klassikot sivistykseksi. Joku saattaa kokea jotain samaa Raamatun suhteen.
Silloin tällöin Raamatun lukemista kuvataan tahdon asiaksi. Kertomus ei nappaa mukaansa ja tekstin merkitys ei avaudu. Mutta koska Raamatun kirjallisuudella on suuri henkilökohtainen merkitys, myös lukeminen koetaan tärkeäksi. Lukemisen motiivi nousee siis muista syistä kuin puhtaasti jännittävästä kertomuksesta tai mukaansatempaavasta juonesta. Heti aluksi on syytä tunnustaa, että onhan Raamatun kirjallisuus välillä vaikeasti ymmärrettävää. Raamatun tekstin syntyhistoria sekä sisällön etäisyys ajastamme ja kulttuuristamme asettaa paljon esteitä lukijaystävälliselle kokemukselle. Siksi Raamattua luetaankin välillä hieman irvistäen.
Velvollisuuden tunne ja lukemisen suorittaminen ovat kenties tuttua erityisesti niille, jotka hyödyntävät Raamatun vuosittaisia lukusuunnitelmia. Sitä on vielä luettava kaksi lukua ennen kuin voi käydä yöpuulle. Toisaalta systemaattinen lukeminen sopii monille. Pakon sijaan ehdottaisin silti lukijaystävällisempää menetelmää. Kahden tai kolmen luvun sijaan suosittelisin yhden Raamatun kirjan lukemista kerralla tai edes muutamassa osassa. Tämä sopii hyvin käytännöksi Raamatun kertomakirjallisuuden, kuten evankeliumien kanssa. Puolta tai kokonaista kirjaa ei kuitenkaan lueta päivittäin, vaan silloin kun on itselleen aikaa ilman arjen kiireitä – ehkä pari kertaa kuukaudessa? Kertomus on usein paljon mukaansatempaavampi, kun sen lukee samalta istumalta ilman keskeytystä. Toisaalta Vanhan testamentin usein vaikeatajuistakin profeettakirjallisuutta ei aina edes kannata yrittää lukea kerralla.
Uuden testamentin tuore käännös UT2020 tarjoaa tekstin, jonka sanasto ja tyyli ovat lukijaystävällisiä. Jos Uuden testamentin kertomukset ovat tuttuja, niin lukukokemusta voi viedä syvemmälle vertailemalla uusinta käännöstä vuosien 1992 ja 1938 käännöksiin. Tämä tapahtuu helposti asettamalla kaksi käännöstä rinnakkain selaimessa. Yllättävää kyllä tuttu kertomus on voinut saada aivan uusia piirteitä, jotka avaavat myös tekstin merkityksen uudella, yllättävällä tavalla.
Paavo Huotari
Raamatunkäytön asiantuntija, Pipliaseura
