Käännösnurkka: Armoa vai suosiota?

Ongelma on kharis-sanan valtava merkityskenttä. Antiikin kreikassa kharis tarkoittaa niinkin erilaisia asioita kuin kauneutta ja suloutta, suosiollista suhtautumista, suosionosoitusta ja kiitollisuuden tunnetta. Taiteessa pyörähtelevät sulottaret ovat hekin kreikaksi khariksia. Muualla kuin kristillisessä tekstissä kharis ei juuri yhdisty anteeksiantoon tai armahtamiseen. Suosionosoituksen merkityksessä kharis kyllä on lahjaa, jotakin sellaista, mitä pyydetään eikä vaadita. Se on jotakin, mitä ylempiarvoinen hyvyydessään suo.

Kharis on myös Uudessa testamentissa paljon laajempi asia kuin Paavalin julistama synnin anteeksianto. Se on kaikkea, mitä Jumala sulasta rakkaudestaan lahjoittaa, kuten hyvyyttä, laupeutta ja hyväntahtoista suhtautumista. Välittääkö suomen sana armo tämän kaiken, vai assosioituuko se meillä liian kapeasti vain synnin anteeksiantoon? Tästä on työryhmässä keskusteltu usein ja kiivaasti. Lopputulokseksi on jäämässä, että armo on saamassa rinnalleen muitakin vaihtoehtoja khariksen kääntämisessä. Näistä useimmin käytetty tulee olemaan suosio. Suosiota suosion päälle, miltä kuulostaa?

Teksti: Anni Pesonen

Anni Pesonen on Uuden testamentin eksegetiikan tohtori ja yksi Nurmijärven seurakunnan papeista. Hän kuuluu myös Pipliaseuran UT2020-hankkeen ohjausryhmään. Teksti on julkaistu Piplia-lehdessä 2/2019.

Käännösnurkka on Piplia-lehden palsta, jossa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia ja havaintoja meneillään olevista raamatunkäännöksistä.