Olen elänyt tuhat elämää
Voihan jalopeurukainen (se on leijonanpentu)! Olemme paljon velkaa 500 vuotta sitten eläneelle henkilölle nimeltä Mikael Agricola. Uskonpuhdistuksen ihanteiden mukaisesti hän ajatteli, että kansan pitää saada kuulla Jumalan sanaa omalla kielellään, ja alkoi kääntää Raamattua suomeksi ensimmäistä kertaa.
Tämän prosessin sivutuotteena syntyi suomen kirjakieli ja sen mukana suomenkielinen sivistys ja hiljalleen jonkinlainen kansallinen ymmärrys, suomalaisuus. Rajusti oikaistu, mutta ymmärtänette logiikan.
Mitä tulee Agricolan Raamattuun, kielellemme on ehtinyt tapahtua 500 vuodessa paljon. Jalopeurukainen on suloinen sana, mutta eihän se kenellekään enää mitään tarkoita. Siksi Raamattua on pitänyt aina välillä kääntää alkukielestä uudelleen. Tämä prosessi on taas käynnissä, ja VT2028-nimeä kantava Vanhan testamentin suomenkielinen käännös
Kun Agricola käänsi Raamatun suomeksi ensimmäisen kerran, alkoi suuri lumipalloefekti. Suomeksi oli mahdollista kirjoittaa ja lukea. Lukutaito tuli mahdolliseksi Suomenniemen metsäkansalle, ja ajan kanssa se muutti paljon.
Meille tämä on kaukaista historiaa, Namibian dhimboille
Lukutaito tuo mukanaan osallisuutta yhteiskunnan toimintaan, avaa tien muulle oppimiselle, luo toimeentuloa ja vaikka mitä. Lukutaitoisuus muuttaa paitsi yksilöiden kohtaloita, kokonaisia yhteiskuntia!
Opettelin lukemaan jo ennen kouluikää, koska olin niin kateellinen siitä, että isoveli pääsi kouluun ja minä en. Lukemisharrastus on leimannut elämääni aina 6-vuotiaasta saakka. Aku Ankoista Neiti Etsiviin, Narniasta Sormusten Herraan, ja sen jälkeen en päässytkään enää fantasiagenrestä irti. Olen intohimoinen lukija, aina nenä kiinni kirjassa ja kadoksissa niissä tuhansissa maailmoissa, joita kirjailijat eteeni maalailevat. Se on vain viihdettä ja samalla minulle henkilökohtaisesti niin tärkeää ja rakasta.
I have lived a thousand lives – olen elänyt tuhat elämää, kuvaa yhdysvaltalaiskirjailija George R.R. Martin suhdettaan kirjoihin ja lukemiseen. Siltä se minustakin tuntuu, lukeminen on valtava etuoikeus. Se on yhtä aikaa suuri yhteiskunnallinen muutosvoima ja henkilökohtainen voimavara. Siksi Agricolan päivä on minusta ihan oikea syy juhlia! Agricola-leivokset tarjolle
Teksti: Hanna Hokkanen, Piplian varainhankinnan päällikkö, joka odottaa yhä kutsukirjettään Tylypahkaan.