Raamattumietiskely: Iloisen sanoman alku – Jeesus saapuu näyttämölle
Oletko keskellä kiireitä, rientämässä yhdestä hetkestä kohti seuraavaa? Niin on evankelista Markuskin, tervetuloa siis kiireisen ilosanoman kertojan maailmaan.
Hän kuljettaa sinua nopeasti välähdyksestä toiseen. Aika on kiirehtiä, aika on pysähtyä. Ilosanoman alkuluku vuorottelee molempien välillä.
Katsele Johannes Kastajaa ja Jeesusta, jotka Markus tuo silmiesi esiin. Mihin paikkaan hän vie sinut heitä kohtaamaan?
Erämaahanko (vuoden 1938 käännös) – melkein kuin Lapin kairoille? Vai autiomaahan (vuoden 1992 käännös) – kuin Saharan hiekka-aavikolle? Vai asumattomalle seudulle, DigiMarkuksen mukaan? Valitse oma maisemasi, missä on aikaa ottaa hetkeksi etäisyyttä kiireeseen. Mikä on sinulle sellainen paikka tai tila?
Keskellä kuivuutta virtaa puro, tule kuuntelemaan sen solinaa. Tuohon elävään veteen Johannes kastaa, Jeesuskin saapuu paikalle kastettavaksi. Haluaisin tietää, mistä, miksi ja miten, mutta Markuksella on kiire.
Ei kuvailua, ei keskusteluja. Tuskin näen Jeesuksen saapuvan näyttämölle, kun hän jo nousee pintaan.
Nosta katseesi ylös, irti maasta. Mitä näet? ”Taivaaseen repesi aukko.” Yhteys kahden maailman välille avautuu yhtäkkiä. Ei enää erikseen taivasta ylhäällä ja maata alhaalla, huomaan viestintuojan, yhteyden rakentajan. ”Henki”, kuiskaa joku.
”Tuuli”, jatkaa toinen. ”Voima”, vastaa kolmas. ”Kyyhkynen”, kuvailee Markus. Kirjekyyhkykö, tuomassa viestiä Isältä Pojalle ja edelleen koko maailmalle? Millaisen viestin sinä kuulet, millä tavoin tuuli hyväilee kasvojasi?
Jeesus saa tehtävän, Isä julistaa hänet omakseen kuten aikanaan kuninkaat, nuo muinaisaikojen jumalanpojat. Katso, silmiesi edessä on Jumalan Poika, siis kuningas.
Miettiessäni tätä Markus jo kiirehtii eteenpäin: Henki ajaa heti Jeesuksen vielä kauemmas asutuksesta. Siellä koittaa hiljaisuuden, kiusausten ja valmistautumisen aika. Ja minun korvissani soivat yhä sanat: ”Sinä olet rakas Poikani. Sinuun olen mieltynyt.”
Kun Jeesus palaa takaisin ihmisten ilmoille, hän sanoo: ”Hetki on tullut, ja Jumalan valtakunta on pian täällä. Ryhtykää ajattelemaan uudella tavalla ja luottakaa hyvään sanomaan!” Siinäpä se, kiireinen Markus tiivistää olennaisen lyhyeen. Kuulen kutsun vapauteen: Saat ajatella uudella tavalla, saat nähdä maailmaa uusin silmin. Saat luottaa – sillä siitä uskossa on kyse: ei totenapitämistä vaan luottamusta.
Ei vain kuningas ole Jumalan poika, vaan myös koko kansa. Siinäkö selitys, miksi nuo sanat jäävät kaikumaan korvissani, kuin suunnattuina myös minulle: ”Sinä olet rakas poikani, tyttäreni. Sinuun olen mieltynyt.”
Teksti: Mika Aspinen
Kirjoittaja on raamattuteologian kouluttaja, joka kirjoittaa Piplia-lehden
