₂Minä odotin – ja odotin – Jumalaa.

Hän kurottautui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.

₃Hän nosti minut syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta,

ja asetti jalkani kalliolle,

teki askeleeni vakaiksi.

₄Hän antoi laulettavakseni laulun,

jota ei ole ennen kuultu,

ylistyslaulun Jumalallemme.

Monet näkevät, mitä minulle on tapahtunut.

Heissä herää kunnioitus, ja he alkavat luottaa Jumalaan.

₅Onnellinen on se, joka panee toivonsa Jumalaan.

Hän ei käänny pahojen voimien puoleen.

Hän ei turvaudu niihin,

jotka sotkeutuvat valheen verkkoon.

₆Kuinka suurenmoisia ovatkaan tekosi,

Jumala, minun Jumalani,

kuinka lukuisia suunnitelmasi meidän varallemme!

Minä tahdon kertoa, että niitä on liian monta laskettavaksi.

Tahdon julistaa, ettei ole ketään vertaistasi.

₇Et kaipaa minulta uhrilahjoja,

et ruokauhria, polttouhria tai sovintouhria.

Sen sijaan sinä muotoilit minulle korvat,

jotta kuuntelisin sinua.

₈Siksi sanon: »Tässä minä olen. Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun on tehtävä.

₉Jumalani, opetuksesi ovat syvällä sisimmässäni.

Kaipaan sitä, että saan toimia tahtosi mukaisesti.»

₁₀Minä kerron oikeudenmukaisuudestasi

kaikille, jotka ovat koolla.

Jumala, sinä kyllä tiedät, etten sulje suutani.

₁₁En vaikene oikeudenmukaisuudestasi,

puhun uskollisuudestasi ja kerron, että pelastat.

En jätä kertomatta

eteesi kokoontuneelle suurelle joukolle,

kuinka hyvä ja uskollinen olet.

₁₂Jumala, älä ota minulta pois myötätuntoasi.

Anna hyvyytesi ja uskollisuutesi olla aina suojanani.

₁₃Vaikeudet piirittävät minua,

niitä on loputtomasti.

Pahat tekoni ovat saartaneet minut.

Ne peittävät kaiken alleen,

niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni.

Siksi olen menettänyt rohkeuteni.

₁₄Jumala, ole minulle armollinen ja pelasta minut!

Tule kiireesti avukseni, Jumala!

₁₅Anna henkeäni väijyvien saada osakseen häpeää.

Anna niiden, jotka toivovat minulle pahaa,

joutua perääntymään ja tulla nöyryytetyiksi.

₁₆He vain ilkkuvat: »Siitäs sait!»

Joutuisivatpa he kauhistumaan häpeänsä seurauksia.

₁₇Kaikki ne, jotka etsivät sinua,

saavat iloita ja riemuita.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saavat aina sanoa: »Jumala on suuri!»

₁₈Herrani, minä olen kurja ja kovaosainen,

pidä minusta huolta.

Jumalani, älä viivy,

sinä olet apuni ja turvani.

₂Jumala on meidän tukemme ja turvamme.

Hän on valmiina auttaakseen meitä,

kun joudumme vaikeuksiin.

₃Siksi emme pelkää maan järkkyessä

ja vuorten luhistuessa merten syvyyksiin.

₄Emme hätäänny vesien kuohunnassa ja jylinässä

emmekä vuorten järistessä.

(välisoitto)

₅Korkeimman pyhintä asuinpaikkaa,

Jumalan kaupunkia,

ilahduttaa virta sivuhaaroineen.

₆Jumala on kaupungin keskellä, se ei järky.

Hän suojelee sitä, kun uusi päivä valkenee.

₇Kansat ovat keskellä muutosten kuohuja,

ja valtakunnat horjuvat.

Kun Jumala korottaa äänensä, huojuu maa.

₈Jumala, kaiken hallitsija, on kanssamme.

Meidän turvapaikkamme on Jaakobin Jumala.

(välisoitto)

₉Katsokaa ja ihmetelkää

Jumalan tekoja maan päällä!

Ne herättävät pelkoa.

₁₀Hän saa sodat loppumaan kaikkialta.

Hän rikkoo jouset, katkoo keihäät ja polttaa kilvet.

₁₁Jumala sanoo: »Pysähtykää ja ymmärtäkää,

että minä olen Jumala,

kaikkien kansojen ja koko maailman valtias.»

₁₂Jumala, kaiken hallitsija, on kanssamme.

Meidän turvapaikkamme on Jaakobin Jumala.

(loppusoitto)