₁»Minä vakuutan teille: Se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää aidan yli, on varas ja rosvo. ₂Lampaiden paimen sen sijaan kulkee portista. ₃Hänelle vartija avaa portin. Lampaat kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä, kun hän kutsuu nimeltä omiaan. ₄Kun hän on päästänyt kaikki lampaansa tarhasta, hän kulkee niiden edellä. Lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. ₅Ketään vierasta ne eivät takuulla seuraa vaan pakenevat häntä, koska vieraiden ääni on niille outo.»

₆Tällaisen vertauksen Jeesus esitti. Kuulijat eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mistä oli kysymys.

₇Siksi Jeesus jatkoi: »Minä vakuutan teille: Minä olen portti lampaille. ₈Kaikki ennen minua tulleet olivat varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat kuunnelleet heitä. ₉Minä olen portti. Joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. ₁₀Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan yltäkylläisen elämän.

₁₁Minä olen hyvä ja rohkea paimen. Rohkea paimen vaarantaa henkensä lampaidensa vuoksi. ₁₂Palkkarenki ei ole paimen, eivätkä lampaat ole hänen omiaan. Kun hän näkee suden tulevan, hän hylkää lampaat ja juoksee pakoon. Susi käy lampaiden kimppuun ja hajottaa lauman, ₁₃koska palkkarenki ei välitä lampaista.

₁₄Minä olen hyvä paimen: tunnen omat lampaani, ja ne tuntevat minut. ₁₅Samoin Isäni tuntee minut ja minä hänet. Minä annan henkeni lampaiden puolesta. ₁₆Minulla on muitakin lampaita; ne eivät ole tässä tarhassa. Minun on paimennettava niitäkin, ja nekin kuuntelevat minua. Lampaistani tulee yksi lauma, jolla on yksi ainoa paimen.

₁₇Isä rakastaa minua, koska annan henkeni – ottaakseni sen sitten takaisin. ₁₈Kukaan ei vie sitä minulta, vaan annan sen itse. Minulla on oikeus antaa se ja ottaa se takaisin. Näin tapahtuu Isäni käskystä.»

₁₉Näistä sanoista juutalaiset saivat taas aikaan riidan.