Miksi olet unohtanut minut
1Musiikin johtajalle: korahilaisten mietelmä
2Niin kuin peura ikävöi janoissaan veden äärelle,
minä ikävöin sinua, Jumala.
3Minun sisimpäni janoaa Jumalaa,
elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla eteesi ja nähdä sinut?
4Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin,
kun minulta kysytään kaiken aikaa:
»Missä on Jumalasi?»
5Muistan, kun kuljin väkijoukon ympäröimänä,
suuressa juhlijoiden joukossa.
Johdin heitä Jumalan temppeliin
ylistyksen ja riemulaulujen raikuessa.
Tällä haluan lohduttaa itseäni.
6Miksi mieleni on niin epätoivoinen?
Miksi olen niin levoton?
Odota Jumalaa!
Vielä minä saan kiittää häntä,
minun auttajaani ja Jumalaani.
7Kun ahdistus valtaa minut,
ajattelen sinua, Jumala,
täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla,
Misearinvuorella.
8Syvyys kutsuu syvyyttä,
kun koskesi kohisevat.
Kaikki hyökyaaltosi ja tyrskysi vyöryvät ylitseni.
9Päivisin Jumalan hyvyys on kanssani,
öisin ylistän häntä.
Silloin rukoilen Jumalaa, elämäni antajaa,
10sanon Jumalalle, kalliolleni:
Miksi olet unohtanut minut?
Miksi minun on kuljettava surusta synkkänä,
miksi vastustajani saavat piinata minua?
11Kun tuskani yltyy äärimmilleen,
he ivaavat minua kaiken päivää kysellen:
»Missä Jumalasi on nyt?»
12Miksi mieleni on niin epätoivoinen?
Miksi olen niin levoton?
Odota Jumalaa!
Vielä minä saan kiittää häntä,
minun auttajaani ja Jumalaani.