Niinpä entinen sokea kutsuttiin taas kuultavaksi. Hänelle sanottiin: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”En tiedä, onko hän syntinen. Sen kuitenkin tiedän, että näen, vaikka olin ennen sokea.” Kuulustelijat kyselivät: ”Mitä hän sinulle oikein teki? Miten hän sai sinut näkemään?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille kerroin. Ettekö kuunnelleet? Miksi haluatte kuulla sen uudestaan? Haluatteko tekin hänen oppilaikseen?” Kuulustelijat pilkkasivat miestä: ”Sinä kyllä olet hänen oppilaansa, mutta me olemme Mooseksen oppilaita. Tiedämme, että Jumala on pu-hunut Mooseksen kautta. Tuosta miehestä emme tiedä, mistä hän on.” Mies vastasi: ”Onpa outoa, ett-ette tiedä, mistä hän on. Hän sentään sai minut näkemään. Sehän tiedetään, ettei Jumala kuule syntisiä vaan niitä, jotka kunnioittavat häntä ja täyttävät hänen tahtonsa. Ikinä ennen ei ole kuultu, että joku olisi antanut sokeana syntyneelle näkökyvyn. Ei se mieskään pystyisi siihen, jos hän ei olisi tullut Ju-malan luota.” Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Sinäkö opetat meitä, syntymästäsi saakka läpeensä syntinen mies!” He ajoivat hänet ulos.
Jeesus sai kuulla, että fariseukset olivat heittäneet miehen ulos. Hän etsi tämän käsiinsä ja kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Kuka hän on, Herra?” mies kysyi. ”Sano, keneen minun pitäisi uskoa?” Jeesus vastasi: ”Olet nähnyt hänet, ja hän puhuu juuri kanssasi.” Silloin mies vastasi: ”Uskon, Herra.” Hän heittäytyi maahan Jeesuksen edessä. (Joh. 9:24–38)