Valitus Jerusalemin tuhon keskellä
1Asaf-laulu
Jumala, vieraat kansat ovat tunkeutuneet alueellesi.
Ne ovat saastuttaneet pyhän temppelisi,
hajottaneet Jerusalemin rauniokasoiksi.
2Ne ovat jättäneet omiesi ruumiit
taivaan lintujen ruuaksi,
uskollistesi lihan villieläinten raadeltavaksi,
3vuodattaneet näiden verta kuin vettä.
Palvelijoittesi ruumiita viruu kaikkialla Jerusalemissa,
eikä kukaan hautaa niitä.
4Naapurikansat häpäisevät meitä,
ympärillämme asuvat pilkkaavat ja halveksivat meitä.
5Jumala, kauanko vielä?
Loppuuko vihasi koskaan,
roihuaako kiihkosi liekki ikuisesti?
6Kaada vihasi vieraiden kansojen niskaan,
niiden ylle, jotka eivät tunne sinua.
Kumoa se niiden kuningaskuntien päälle,
joissa ei huudeta avuksi sinun nimeäsi.
7Ne ovat tehneet lopun Jaakobin suvusta,
hävittäneet sen asuinpaikat.
8Älä rankaise meitä
esivanhempiemme pahoista teoista.
Kunpa armahtaisit meitä pian,
me olemme surkeassa tilassa.
9Jumalamme ja pelastajamme, auta meitä
nimesi kunnian tähden.
Pelasta meidät ja sovita syntimme nimesi tähden.
10Miksi vieraat kansat saavat aiheen kysyä:
»Missä heidän Jumalansa on?»
Kunpa saisimme nähdä omin silmin,
miten noille kansoille kostetaan se,
että ne ovat vuodattaneet palvelijoidesi verta.
11Kantautuisivatpa vankien valitukset korviisi.
Vapauta kuoleman omat voimakkaalla kädelläsi.
12Jumalani, Herrani, maksa naapureillemme takaisin
seitsenkertaisesti se pilkka,
jolla he ovat häväisseet sinua.
13Me olemme sinun kansasi ja sinun laitumesi lampaat.
Me kiitämme sinua ikuisesti,
julistamme ylistystäsi sukupolvesta sukupolveen.