₂Jumala, sinun suojiisi hakeudun turvaan,

siksi minun ei tarvitse koskaan hävetä.

Sinä olet oikeudenmukainen, pelasta minut.

₃Kuule minua,

tule kiireesti vapauttamaan minut.

Ole minulle kallio, jonka turviin voin paeta,

ja linnoitus, johon minut pelastat.

₄Sinä, turvakallioni ja vuorilinnoitukseni,

ohjaat ja johdatat minua nimesi vuoksi.

₅Koska olet turvani,

päästät minut verkosta,

jonka vastustajani virittivät minulle.

₆Sinun käsiisi annan henkeni.

Sinä, uskollinen Jumala, olet ostanut minut vapaaksi.

₇Minä luotan Jumalaani ja vihaan niitä,

jotka palvelevat vääriä ja turhia jumalia.

₈Riemuitsen ja iloitsen hyvyydestäsi.

Sinä näet koettelemukseni

ja tiedät elämäni vaikeudet.

₉Et anna minun joutua vihollisteni armoille

vaan autat minut avaraan paikkaan.

₁₀Jumala, ole minulle armollinen,

sillä olen joutunut ahdinkoon –

silmäni ovat sumentuneet surusta

ja kaikki minussa on käynyt heikoksi.

₁₁Elämäni menee hukkaan surressa,

vuoteni kuluvat huokaillessa,

väärien tekojeni vuoksi voimani ovat pettäneet

ja ruumiini riutuu.

₁₂Kaikki viholliseni ovat minut häpäisseet,

ja naapurini pilkkaavat minua.

Tuttavani ovat peloissaan:

kun he näkevät minut kadulla, he välttelevät minua.

₁₃Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,

pantu syrjään kuin särkynyt astia.

₁₄Kuulen ihmisten herjaavan minua,

julmuutta on kaikkialla ympärilläni.

He asettuvat minua vastaan yhdeksi rintamaksi

ja juonivat pääni menoksi.

₁₅Mutta minä luotan sinuun, Jumala,

sanon: »Sinä olet minun Jumalani.»

₁₆Elämäni päivät ovat sinun käsissäsi,

päästä minut vihollisistani ja vainoajistani.

₁₇Näytä kasvosi palvelijallesi,

sinä uskollinen Jumala, pelasta minut!

₁₈Auta, ettei minun tarvitse hävetä,

sillä huudan sinua avuksi, Jumala.

Anna pahojen saada osakseen häpeää

ja heidän elämänsä hiipua kuoleman porteille.

₁₉Kunpa valhetta puhuvat suut mykistyisivät

ja hiljenisivät ne, jotka puhuvat oikeudentuntoisista

ylimielisesti, ylpeästi ja väheksyvästi.

₂₀Kuinka suuri onkaan hyvyytesi!

Sinä lahjoitat sen niille, jotka kunnioittavat sinua,

varaat sen niille, jotka turvautuvat sinuun ihmisten edessä.

₂₁Suojaat heidät juonitteluilta,

piilotat riitaisilta puheilta.

₂₂Kiitos Jumalalle,

joka osoitti minulle ihanaa uskollisuuttaan

piiritetyssä kaupungissa.

₂₃Kun kiirehdin pakoon, sanoin:

»Minut on revitty luotasi.»

Siitä huolimatta kuulit pyyntöni,

kun huusin sinua avuksi.

₂₄Rakastakaa Jumalaa,

te kaikki hänen palvelijansa,

Jumala suojelee omiaan.

Ylimielisiä hän rankaisee kovalla kädellä.

₂₅Kaikki te, jotka panette toivonne Jumalaan –

olkaa vahvoja ja pysykää lujina!