₁Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit luovutettiin Julius-nimisen sadanpäällikön haltuun. Tämä palveli keisarin kunniaksi nimetyssä joukko-osastossa. ₂Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, joka oli matkalla Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta. ₃Seuraavana päivänä tulimme Sidoniin, ja Julius päästi huomaavaisesti Paavalin tapaamaan ystäviä. Nämä pitivät hänestä huolta.

₄Sidonista lähdettyämme purjehdimme Kyproksen suojaan, koska oli vastatuuli. ₅Kilikian ja Pamfylian kohdalla olevan avomeren ylitettyämme saavuimme Lykiaan, Myran kaupunkiin. ₆Siellä sadanpäällikkö löysi Italiaan purjehtivan aleksandrialaisen laivan ja siirsi meidät siihen. ₇Monen päivän hitaan ja vaivalloisen purjehduksen jälkeen pääsimme Knidoksen kohdalle. Kun tuuli esti meitä jatkamasta aiottuun suuntaan, purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan. ₈Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraillen ja tulimme paikkaan, joka tunnetaan nimellä Hyvät Satamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia.

₉Matka oli kestänyt jo kauan ja syksy ehtinyt pitkälle. Purjehtiminen alkoi olla vaarallista, ja Paavali varoitti merimiehiä: ₁₀»Hyvät miehet, minusta näyttää siltä, että purjehtiminen vaarantaa paitsi lastin ja laivan myös meidän kaikkien hengen.» ₁₁Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin mieluummin perämiestä ja laivanvarustajaa kuin Paavalia. ₁₂Koska satama ei soveltunut talvehtimiseen, enemmistö päätyi kannattamaan matkan jatkamista. Olisi yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, kreetalaiseen kaupunkiin, jonka satama avautuu lounaaseen ja luoteeseen.