Babylonin tuho
1Seuraavaksi näin taas uuden enkelin laskeutuvan taivaasta. Hän oli saanut paljon valtaa, ja hänen kirkkautensa valaisi koko maan. 2Hän huusi kovalla äänellä:
»Raunioina, raunioina on suuri Babylon!
Se on nyt demonien asunto
ja saastaisten henkien väijypaikka
ja haaskalintujen väijypaikka
ja haaskansyöjien väijypaikka
ja kaikkien vihattujen olentojen väijypaikka.
3Tuon huoran likaisten himojen viiniä
joivat kaikki kansat.
Maailman kuninkaat kävivät huorissa
hänen luonaan, ja kaiken maailman kauppiaat
rikastuivat hänen ylellisyydenhalustaan.»
Kehotus valituille
4Kuulin taivaasta toisen äänen. Se sanoi:
»Kansani, lähde Babylonista,
ettet sekaantuisi hänen synteihinsä.
Lähde pois, ettet joutuisi
kärsimään onnettomuuksista.
5Tuon naisen synnit kasaantuivat taivaaseen saakka,
ja silloin Jumala muisti hänen väärät tekonsa.
6Maksakaa hänelle samalla mitalla,
antakaa takaisin kaksin verroin.
Sekoittakaa hänelle kaksinkertainen annos
siihen maljaan, jossa hän itse sekoitti juomansa.
7Antakaa hänelle saman verran vaivaa ja valitusta
kuin hän on nautiskellut ja elänyt ylellisesti.
Hän sanoi mielessään:
’Minä hallitsen kuin kuningatar,
enkä ole mikään leski.
Mikään onnettomuus ei minuun yllä.’
8Siksi koittaa hänen onnettomuuksiensa päivä:
tappavien tautien, valituksen ja nälänhädän aika.
Hänet poltetaan poroksi,
sillä voimakas on Herra Jumala,
joka tuomitsi hänet.»
Kuninkaiden valitus
9»Hänen vuokseen itkevät ja surevat nuo maailman kuninkaat, jotka kävivät huorissa ja viettivät ylellistä elämää hänen luonaan. He näkevät hänen polttorovionsa savun 10ja katselevat sitä kaukaa, hänen tuskiensa herättämän pelon vallassa. He sanovat:
’Voi sinua, suuri kaupunki!
Voi sinua, mahtava Babylon!
Hetkessä tuli sinun tuomiosi.’»
Kauppiaiden ahdinko
11»Kaikki maailman kauppiaat itkevät ja surevat Babylonin vuoksi, koska kukaan ei enää osta heidän tavarakuormiaan: 12Ei kultaa eikä hopeaa, ei jalokiviä eikä helmiä. Ei hienoja pellavakankaita, ei purppuraisia, silkkisiä eikä kirkkaanpunaisia kangaspakkoja. Ei minkäänlaisia esineitä – ei tuijapuisia, norsunluisia tai jalopuisia, ei kuparisia, rautaisia tai marmorista veistettyjä. 13Ei kanelia. Ei tuoksuvoiteita eikä hajusteita. Ei suitsuketta eikä suitsutuspihkaa. Ei viiniä eikä oliiviöljyä, ei hienoa vehnäjauhoa eikä muutakaan viljaa. Ei karjaa eikä lampaita, ei hevosia eikä vaunuja. Ei orjia, ihmisiä ruumiineen ja sieluineen.
14Hedelmä, jota himoitsit
sielusi pohjasta saakka,
vietiin sinulta.
Kaikki mehukas ja mahtava
homehtui ja hävisi,
eikä palaa milloinkaan.»
Kauppiaiden valitus
15»Näiden tavaroiden kauppiaat hyötyivät huorasta. Nyt he kuitenkin katselevat hänen kärsimystään kaukaa ja peloissaan. He itkevät ja valittavat:
16’Voi sinua, suuri kaupunki!
Sinä pukeuduit pellavavaatteisiin,
purppuraisiin ja kirkkaanpunaisiin.
Sinut päällystettiin kullalla,
kalliilla kivillä ja helmillä.
17Hetkessä katosi tällainen rikkaus.’»
Merimiesten valitus
»Kaikki perämiehet ja muut paikalla veneilevät, merimiehet ja merellä työskentelevät katselivat kaukaa 18ja huusivat nähdessään polttorovion savun: ’Mikäpä olisi tuon suuren kaupungin veroinen?’ 19He heittivät tomua päälleen ja itkivät, valittivat ja huusivat:
’Voi suurta kaupunkia!
Sen hyvinvoinnista rikastuivat kaikki,
joilla oli lähettää laivoja merelle.
Hetkessä se autioitui.’»
Oikeuden voitto
20»Iloitse sen tuhosta, taivas!
Iloitkaa, pyhät ja apostolit ja profeetat!
Jumala antoi sille tuomion,
jolla se teidät tuomitsi.»
21Minä näin voimakkaan enkelin, joka nosti ilmaan kiven. Se oli suuri kuin myllynkivi. Hän viskasi sen mereen ja sanoi:
»Näin rivakasti viskataan sivuun
suuri Babylonin kaupunki,
eikä sitä ole enää.
22Ei soi enää kaduillasi
lyyransoittajien musiikki,
ei huilun eikä torven soitto.
Minkään alan osaajaa
ei luotasi löydetä enää,
ei myllyistäsi kuulu enää
jauhamisen ääntä.
23Ei lamppujenkaan valo loista enää.
Ei helky sulhasen, ei morsiamen nauru.
Maan mahtavia olivat kauppiaasi.
Taikakeinoillasi eksytettiin kansat.
24Siinä kaupungissa virtasi
profeettojen ja pyhien veri,
kaikkien maailmassa murhattujen veri.»
