Kun Jeesus oli vangittu, hänet vietiin ylipappi Kaifaksen luokse. Oppineet ja kansanjohtajat olivat kokoontuneet sinne. Pietari seuraili Jeesusta jonkin matkan päässä ylipapin sisäpihaan saakka. Siellä hän istui palvelijoiden joukossa nähdäkseen, miten asiassa kävisi.

Ylipapit ja koko Suuri neuvosto etsivät Jeesusta vastaan tekosyytä, jonka perusteella voisivat tappaa hänet. Paikalle tulleilla väärillä todistajilla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyviä todisteita. Viimein löytyi kaksi, jotka sanoivat: ”Hän väitti voivansa hajottaa Jumalan temppelin maan tasalle ja pystyttää sen taas kolmessa päivässä.” Ylipappi nousi ja kysyi Jeesukselta: ”Etkö vastaa mitään heidän syytöksiinsä?” Jeesus pysyi vaiti. Niinpä ylipappi sanoi: ”Vaadin sinua elävän Jumalan nimissä sanomaan, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika.” Nyt Jeesus vastasi: ”Sinä sanoit niin. Minäpä sanon teille:

Tästä lähtien näette Ihmisen Pojan

istuvan Voiman oikealla puolella

ja tulevan taivaan pilvien päällä.”

Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän on jumalanpilkkaaja! Mihin tässä enää todistajia tarvitaan? Kuulittehan itse hänen pilkkaavat puheensa! Mitä sanotte?” ”Hän on ansainnut kuoleman”, muut vastasivat.

He sylkivät Jeesusta kasvoihin ja löivät häntä avokämmenellä. Jotkut sanoivat lyödessään: ”Profetoi meille, Kristus! Kerro, kuka sinua löi.”

Sillä aikaa Pietari istui sisäpihalla. Hänen luokseen tuli palvelija, joka sanoi: ”Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen kanssa.” Pietari kiisti kaikkien kuullen: ”En tajua yhtään, mistä puhut, nainen.” Hän siirtyi portin pieleen, mutta siellä toinen nainen näki hänet ja sanoi muille: ”Tämä mies oli Jeesus Nasaretilaisen kanssa.” Pietari kielsi jälleen ja vannoi, ettei tuntenut koko miestä. Pian muut kuitenkin tulivat lähemmäs ja sanoivat: ”Olet varmasti samaa joukkoa. Murteesikin paljastaa sen.” Silloin Pietari alkoi kirota ja vannoa: ”En tunne sitä miestä!” Samassa kukko kiekaisi. Pietari muisti Jeesuksen sanoneen: ”Ennen kuin kukko kiekuu, sinä kiellät kolmesti tuntevasi minut.” Pietari lähti pihasta ja puhkesi katkeraan itkuun.

Aamuun mennessä ylipapit ja kansanjohtajat olivat sopineet, että Jeesus tapettaisiin. He sitoivat hänet ja veivät hänet Roomaa edustavalle Pilatukselle.

Kun Juudas, Jeesuksen ilmiantaja, näki, että Jeesus tuomittiin, hän katui tekoaan. Hän meni palauttamaan kolmekymmentä hopeakolikkoaan ylipapeille ja kansanjohtajille ja sanoi: ”Tein väärin, kun ilmiannoin syyttömän. Nyt viaton veri vuotaa.” ”Mitä se meille kuuluu?” he vastasivat. ”Omapa on asiasi.” Juudas paiskasi rahat temppelin lattialle, lähti pois ja hirttäytyi.

Ylipapit keräsivät rahat ja sanoivat: ”Näitä ei voi laittaa temppelirahastoon, koska ne ovat verirahoja.” He keksivät ratkaisun ja ostivat rahoilla ruukuntekijältä pellon vierasmaalaisten hautausmaaksi. Sen vuoksi pellon nimeksi tuli Veripelto, ja nimi on säilynyt tähän päivään asti. Näin toteutuivat profeetta Jeremian sanat: ”He ottivat kolmekymmentä hopearahaa, joka heidän mielestään oli juutalaismiehen hinta. Ne rahat he käyttivät ruukuntekijän peltoon, niin kuin Herra oli käskenyt minua.” (Matt. 26: 57–27:10)