Abelin, Henokin ja Nooan usko
1Uskolle totta on se, mitä toivotaan, ja näkymätön on sille näkyvää. 2Esivanhemmista kerrotaan heidän uskonsa vuoksi.
3Kun uskomme, niin ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan käskyllä – että näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
4Uskon vuoksi Abel toi Jumalalle arvokkaamman uhrin kuin Kain toi. Uskon vuoksi Jumala todisti hänet oikeamieliseksi ja hyväksyi hänen lahjansa. Uskon vuoksi hän puhuu vielä kuoltuaankin.
5Uskon vuoksi Henok otettiin pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. »Häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.» Henok oli todistettavasti ollut Jumalalle mieluinen, ennen kuin hänet otettiin pois. 6Ilman uskoa ei kukaan ole kuitenkaan Jumalalle mieluinen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, on uskottava, että Jumala on olemassa ja palkitsee aikanaan ne, jotka etsivät häntä.
7Usko sai Nooan suhtautumaan vakavasti ennustukseen tapahtumista, joita ei vielä voinut nähdä. Niinpä hän rakensi arkin pelastaakseen perheensä. Uskomalla Nooa tuomitsi maailman, ja uskovan oikeamielisyys toi hänelle osan jumalallisesta perinnöstä.
Abrahamin ja Saaran usko
8Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään paikkaan, josta tulisi hänen perintömaansa. Hän lähti matkaan tietämättä, minne oli menossa. 9Uskon turvin hän muutti vieraaseen maahan, joka hänelle oli luvattu. Siellä Abraham asui teltoissa, niin kuin asuivat myös Iisak ja Jaakob, Abrahamille annetun lupauksen perilliset. 10Abraham näet odotti tulevaksi kaupunkia, jolla on vankat perustukset ja jonka itse Jumala on suunnitellut ja tehnyt.
11Uskosta myös Saara sai kyvyn lisääntyä. Vaikka hän oli hedelmätön eikä enää edes lapsentekoiässä, hän piti saamaansa lupausta luotettavana. 12Siksi myös miehestä, joka ei enää kyennyt saamaan lapsia, sai alkunsa yhtä paljon ihmisiä kuin taivaalla on tähtiä tai meren rannalla hiekanjyviä.
Usko, kaipaus, luottamus
13Nämä kaikki uskoivat kuollessaan, vaikka heille annetut lupaukset eivät olleet toteutuneet. He olivat vain nähneet kaukaa sen, mikä heille oli luvattu. He olivat toivottaneet sen tervetulleeksi ja tunnustaneet olevansa maan päällä vieraita ja muukalaisia. 14Näin sanoessaan he osoittivat kaipaavansa kotimaata.
15Jos he olisivat haikailleet siihen maahan, josta olivat lähteneet, he olisivat aivan hyvin voineet palata sinne. 16He kuitenkin kaipasivat parempaa – taivaallista kotimaata. Siksi Jumala ei häpeä heitä eikä sitä, että häntä kutsutaan heidän Jumalakseen. Onhan hän tehnyt heille jo kaupunginkin valmiiksi.