₁Oli keisari Tiberiuksen viidestoista vuosi hallitsijana. Pontius Pilatus piti valtaa Juudeassa, ja ruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes Antipas, Itureassa ja Trakonitiksessa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias. ₂Ylipapin virkaa hoitivat Hannas ja Kaifas.

Johannes, Sakariaksen poika, oleskeli asumattomalla seudulla, kun Jumala alkoi puhua hänelle. ₃Hän alkoi kulkea ympäri Jordanin aluetta ja julistaa, että ihmisten pitäisi muuttaa elämänsä suunta ja ottaa kaste. Siten he saisivat syntinsä anteeksi. ₄Näin oli profeetta Jesajan kirjassa ennustettukin:

₇Johannes sanoi väkijoukolle, joka oli lähtenyt hänen kastettavakseen: »Kuka teille kyynpoikasille on näyttänyt, miten vältätte tulevan vihan? ₈Alkakaa tuottaa uuden elämäntapanne arvoisia hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan: ’Meidän isämme on Abraham.’ Minä sanon teille, että Jumala voi tehdä lapsia Abrahamille vaikka näistä kivistä. ₉Puiden juurella on jo kirves. Kaikki ne puut, joiden hedelmät eivät ole hyviä, kaadetaan ja heitetään tuleen.»

₁₀»Mitä meidän sitten pitäisi tehdä?» ihmiset kysyivät, ₁₁ja Johannes vastasi: »Sen, jolla on kaksi paitaa, pitää antaa toinen sille, jolla ei ole yhtään. Sen, jolla on ruokaa, pitää tehdä samoin.» ₁₂Kasteelle tuli myös tullimiehiä, jotka kysyivät: »Opettaja, mitä meidän pitäisi tehdä?» ₁₃»Älkää kiskoko keneltäkään ylimääräistä», Johannes vastasi. ₁₄Myös sotilaat tulivat kysymään, mitä heidän pitäisi tehdä. »Tyytykää päivärahoihinne, älkääkä ryöstäkö ja kiristäkö ihmisiä», Johannes sanoi.