₂Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Apusi on niin kaukana, huutoni ei sinua tavoita.

₃Jumalani, kaiken päivää minä kutsun sinua apuun,

mutta sinä et vastaa.

Yölläkin minä huudan sinua,

en saa hetken rauhaa.

₄Sinä olet pyhä,

olet Israelin ylistyslaulujen ympäröimä.

₅Esivanhempamme luottivat sinuun.

He panivat toivonsa sinuun,

ja sinä toit heidät turvaan.

₆He huusivat sinua avukseen ja pelastuivat.

He luottivat sinuun eivätkä pettyneet.

₇Mutta minä olen mato, en mikään ihminen.

Ihmiset ovat häväisseet minut,

kaikki halveksivat minua.

₈Ne, jotka näkevät minut, pilkkaavat minua.

He virnuilevat ja sanovat päätään pudistaen:

₉»Turvautukoon nyt Jumalaansa!

Kaipa Jumala hänet pelastaa,

koska on häneen niin kiintynyt.»

₁₀Sinä, Jumala, vedit minut esiin kohdusta.

Sait minut luottamaan itseesi,

kun olin vielä äitini rinnoilla.

₁₁Jo äitini kohdusta olen ollut hoivissasi.

Syntymästäni saakka sinä olet ollut minun Jumalani.

₁₂Älä ole minusta kaukana nytkään,

kun ahdinko on lähellä eikä auttajaa ole.

₁₃Sonnilauma piirittää minua,

Basanin mahtavat sonnit saartavat minut.

₁₄Raatelevat ja karjuvat leijonat

avaavat edessäni kitansa ammolleen.

₁₅Minut valutetaan maahan kuin vesi,

kaikki jäseneni ovat menneet sijoiltaan.

Sydämeni on kuin vahaa,

joka sulaa rinnassani.

₁₆Voimani ovat kuin kuiva ruukunpala,

kieleni on tarttunut kitalakeen.

Heität minut maan tomuun

kuin olisin jo kuollut.

₁₇Raivoavien koirien lauma piirittää minua,

pahantekijöiden joukko saartaa minut.

He runtelevat käteni ja jalkani.

₁₈Luuni törröttävät niin, että voin laskea ne kaikki,

ja he vain tuijottavat minua.

₁₉He jakavat keskenään vaatteeni,

arpovat, kuka saa mitäkin.

₂₀Jumala, älä ole niin kaukana!

Sinä, minun voimani, kiirehdi apuun!

₂₁Pelasta minut miekalta,

päästä minut vihaisten koirien kynsistä,

₂₂pelasta minut leijonan kidasta.

Sinä kuulit huutoni,

kun villien sonnien sarvet olivat keihästää minut.

₂₃Minä julistan nimeäsi omiesi joukossa,

ylistän sinua, kun kokoonnumme yhteen.

₂₄Te kaikki Jumalaa kunnioittavat, ylistäkää häntä!

Te kaikki Jaakobin suvun jälkeläiset,

antakaa hänelle kunnia,

kaikki Israelin kansan jälkeläiset, pelätkää häntä!

₂₅Ei Jumala halveksi eikä vieroksu

kovia kokeneen ahdinkoa, ei hän kätke kasvojaan.

Kun kurja huutaa apua, Jumala kuulee sen.

₂₆Minä ylistän sinua, Jumala,

yhteen kokoontuneiden joukossa.

Täytän lupaukseni niiden edessä,

jotka kunnioittavat sinua.

₂₇Köyhät saavat syödäkseen ja tulevat kylläisiksi,

Jumalaa etsivät ylistävät häntä.

Kunpa olisitte aina rohkeita!

₂₈Maan äärestä ääreen kansat muistavat Jumalan teot

ja kääntyvät hänen puoleensa.

Kaikki vieraat kansat kumartuvat hänen eteensä.

₂₉Jumala on kuningas,

hän hallitsee kaikkia kansoja.

₃₀Mahtavat koko maassa tulevat ravituiksi

ja kumartavat häntä.

Kaikki, jotka vaipuvat maan tomuun,

polvistuvat hänen eteensä, myös ne, jotka ovat kuolleet.

₃₁Heidän jälkeläisensä palvelevat Jumalaa

ja kertovat lapsilleen hänestä.

₃₂He julistavat hänen oikeudenmukaisuuttaan

kansamme tuleville jäsenille.

Jumala saa tämän aikaan.