₂Rikkomus kuiskii pahantekijän sydämessä:

»Sinun ei tarvitse pelätä Jumalaa.»

₃Synti lumoaa hänen silmänsä,

siksi hän ei näe pahaa tekoaan eikä hylkää sitä.

₄Hän syytää suustaan pahoja ja petollisia sanoja,

ei hän pysty enää toimimaan hyvin eikä viisaasti.

₅Hän kypsyttelee pahoja aikeitaan

vuoteessa maatessaankin.

Hän on valinnut väärän tien,

ei hän hylkää pahaa.

₆Jumala, sinun hyvyytesi tavoittaa taivaat,

uskollisuutesi yltää pilviin.

₇Oikeudenmukaisuutesi kohoaa korkeuksiin kuin vuoresi,

oikeat päätöksesi ulottuvat syvääkin syvemmälle.

Jumala, sinä autat ihmistä ja eläintä.

₈Kuinka kallisarvoista onkaan uskollisuutesi, Jumala,

ihmiset etsiytyvät siipiesi suojaan.

₉Sinä juotat heitä temppelisi yltäkylläisyydellä,

annat heidän juoda ilosi virrasta.

₁₀Sinun luonasi pulppuaa elämän lähde,

sinun valossasi me näemme valon.

₁₁Ammenna lisää hyvyyttäsi niille,

jotka tuntevat sinut,

jaa oikeudenmukaisuuttasi rehellisille.

₁₂Älä anna ylpeiden kävellä ylitseni,

älä salli pahantekijöiden riistää minulta kotiani.

₁₃Katso, pahantekijät ovat nyt kaatuneet.

Heidät on työnnetty kumoon, eivätkä he voi enää nousta.

₂Minä odotin – ja odotin – Jumalaa.

Hän kurottautui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.

₃Hän nosti minut syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta,

ja asetti jalkani kalliolle,

teki askeleeni vakaiksi.

₄Hän antoi laulettavakseni laulun,

jota ei ole ennen kuultu,

ylistyslaulun Jumalallemme.

Monet näkevät, mitä minulle on tapahtunut.

Heissä herää kunnioitus, ja he alkavat luottaa Jumalaan.

₅Onnellinen on se, joka panee toivonsa Jumalaan.

Hän ei käänny pahojen voimien puoleen.

Hän ei turvaudu niihin,

jotka sotkeutuvat valheen verkkoon.

₆Kuinka suurenmoisia ovatkaan tekosi,

Jumala, minun Jumalani,

kuinka lukuisia suunnitelmasi meidän varallemme!

Minä tahdon kertoa, että niitä on liian monta laskettavaksi.

Tahdon julistaa, ettei ole ketään vertaistasi.

₇Et kaipaa minulta uhrilahjoja,

et ruokauhria, polttouhria tai sovintouhria.

Sen sijaan sinä muotoilit minulle korvat,

jotta kuuntelisin sinua.

₈Siksi sanon: »Tässä minä olen. Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun on tehtävä.

₉Jumalani, opetuksesi ovat syvällä sisimmässäni.

Kaipaan sitä, että saan toimia tahtosi mukaisesti.»

₁₀Minä kerron oikeudenmukaisuudestasi

kaikille, jotka ovat koolla.

Jumala, sinä kyllä tiedät, etten sulje suutani.

₁₁En vaikene oikeudenmukaisuudestasi,

puhun uskollisuudestasi ja kerron, että pelastat.

En jätä kertomatta

eteesi kokoontuneelle suurelle joukolle,

kuinka hyvä ja uskollinen olet.

₁₂Jumala, älä ota minulta pois myötätuntoasi.

Anna hyvyytesi ja uskollisuutesi olla aina suojanani.

₁₃Vaikeudet piirittävät minua,

niitä on loputtomasti.

Pahat tekoni ovat saartaneet minut.

Ne peittävät kaiken alleen,

niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni.

Siksi olen menettänyt rohkeuteni.

₁₄Jumala, ole minulle armollinen ja pelasta minut!

Tule kiireesti avukseni, Jumala!

₁₅Anna henkeäni väijyvien saada osakseen häpeää.

Anna niiden, jotka toivovat minulle pahaa,

joutua perääntymään ja tulla nöyryytetyiksi.

₁₆He vain ilkkuvat: »Siitäs sait!»

Joutuisivatpa he kauhistumaan häpeänsä seurauksia.

₁₇Kaikki ne, jotka etsivät sinua,

saavat iloita ja riemuita.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saavat aina sanoa: »Jumala on suuri!»

₁₈Herrani, minä olen kurja ja kovaosainen,

pidä minusta huolta.

Jumalani, älä viivy,

sinä olet apuni ja turvani.