Tunnustan rikkomukseni
1Daavidin mietelmä
Onnellinen on se, jonka rikkomukset on annettu anteeksi
ja synnit pyyhitty pois.
2Onnellinen se ihminen, jota Jumala ei syytä
hänen pahoista teoistaan
ja jonka mielessä ei ole petosta.
3Kun vaikenin vääristä teoistani, ruumiini riutui
ja kaiket päivät vain vaikeroin tuskaani.
4Yötä päivää kätesi painoi päälläni raskaana taakkana,
ja elinvoimani haihtui minusta
kuin kosteus kesän kuumuudessa.
(välisoitto)
5Niinpä tunnustin sinulle syntini
enkä peitellyt enää pahoja tekojani.
Sanoin: »Tunnustan rikkomukseni Jumalalle.»
Sinä annoit anteeksi syntini ja pahat tekoni.
(välisoitto)
6Hyvä on kaikkien omiesi rukoilla sinua
sopivana aikana.
Vaikka suuret vedet tulvisivat,
heitä ne eivät peittäisi.
7Sinä olet turvapaikkani.
Varjelet minut vaikeuksilta,
annat riemuhuutojen raikua ympärilläni.
(välisoitto)
8Jumala sanoo näin:
»Minä opetan sinua
ja ohjaan sinua oikeaa tietä.
Haluan neuvoa sinua ja suojata sinua katseellani.»
9Älä ole kuin hevonen tai muuli,
jolta puuttuu ymmärrystä.
Jos noita eläimiä haluaa lähestyä,
niiden voimaa on hillittävä suitsin ja kuolaimin.
10Väärintekijällä on paljon vaivoja,
mutta Jumalaan luottavaa ympäröi hyvyys.
11Te, jotka noudatatte Jumalan tahtoa,
iloitkaa ja riemuitkaa hänestä!
Kaikki te rehelliset, antakaa riemuhuudon raikua!