Suomen Pipliaseura

12.4.2024 Perjantai

Kuuntele Tässä olen harjoitus 12.4.2024

TÄSSÄ

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. (Ps. 104: 27–28)

. . .

Usein minun on nälkä: elämän mielekkyyden ja toivon nälkä. Tunnistan sen nytkin ja tulen luoksesi Jeesus. En osaa muuta kuin jäädä tähän eteesi.


SANA

Näiden tapausten jälkeen Jeesus lähti toiselle puolelle Galileassa olevaa järveä, jonka rannalla Tiberias on. Häntä seurasi suuri väkijoukko. Ihmiset olivat nähneet ne todisteet, jotka hän oli antanut parantamalla sairaita. Jeesus nousi kuitenkin vuorelle ja istuskeli siellä oppilaidensa kanssa. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa. Jeesus katsoi ympärilleen ja huomasi, että suuri väkijoukko oli tulossa hänen luokseen. Hän sanoi Filippokselle: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että nuo saisivat syödä?” Tämän Jeesus sanoi kuitenkin vain koetellakseen Filipposta. Hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippos vastasi: ”Kahdellasadalla denaarillakaan emme saisi niin paljon leipää, että jokaiselle riittäisi edes vähän.” Simon Pietarin veli Andreas, yksi Jeesuksen oppilaista, sanoi: ”Täällä on pieni lapsi, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi paistettua pikkukalaa. Mutta miten ne nyt riittäisivät tuollaiselle ihmismäärälle?” Jeesus sanoi: ”Käskekää heitä valmistautumaan ruokailuun.” Rinteellä kasvoi rehevä ruohikko. Niinpä väkijoukko asettui maahan. Joukossa oli miehiä noin viisituhatta. Jeesus otti leivät, lausui kiitosrukouksen ja jakoi ruokailijoille niin paljon leipää ja kalaa, kuin nämä halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, hän sanoi oppilaille: ”Kerätkää ruuantähteet, ettei mitään mene hukkaan.” Oppilaat tekivät työtä käskettyä ja keräsivät kaksitoista korillista ohraleivän paloja, jotka olivat jääneet syömättä. Tämän todisteen nähtyään ihmiset puhuivat keskenään: ”Hän on tosiaan se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Jeesus tiesi, että he aikoivat viedä hänet mennessään ja tehdä hänestä kuninkaansa. Siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. (Joh. 6: 1–15)

  • ”Mistä voisimme ostaa leipää, että nuo saisivat syödä?” Vastakkain ovat väkijoukko ja Jeesus oppilaineen. Kuuntelen äänensävyä ja katselen Jeesuksen ilmettä, kun hän koetellakseen Filipposta kysyy tuon kysymyksen. Eläydyn sitten Filippoksen osaan, kun kuulen mahdottomalta tuntuvan vaatimuksen. Mitä Filippoksen mielessä tapahtuu? Onko minua koeteltu samoin?
  • ”Täällä on pieni lapsi, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi paistettua pikkukalaa.” Huomioni suuntautuu Andreakseen, joka osoittaa lasta. Katson lasta ja näen, millainen hän on. Miten lapsi ja Andreas ovat törmänneet toisiinsa? Miten lapsi katsoo Jeesusta, miten Jeesus häntä? Puhuvatko he jotain?
  • Mitä pieni lapsi eväineen edustaa rationaalisesti ajattelevien ja realiteettien puristamien oppilaiden joukossa? Löydänkö itsestäni tuon kehittyvän, ehkä vielä pienen lapsen? Mitä hän – lapsi, luovuttaa tänään Jeesukselle?

TÄSTÄ ETEENPÄIN

Hukkapaloja ei jäänyt jälkeesi Jeesus. Sekavan elämäni jokaisen palasen, jonka tuon sinulle, keräät käsiisi!

Raamatunteksti(t)

Jeesus ruokkii viisituhatta miestä

1Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. 2Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. 3Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. 4Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.

5Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: »Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?» 6Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. 7Filippus vastasi: »Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.» 8Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: 9»Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?»

10Jeesus sanoi: »Käskekää kaikkien asettua istumaan.» Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. 11Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. 12Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.» 13He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.

14Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: »Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.» 15Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.

Johannes 6:1-15KR92Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.21.9
Seuraa meitä