1. Mosesgirji 45

₁Dalle Josef ii nagodan šat eambbo doalahallat. Go das su luhtte ledje ollu hoavvaolbmát, de son čuorvvui: “Mannet dás buohkat!” Iige das lean oktage eará dalle go Josef muitalii vieljaidasas gii son lea. ₂Josef čierrugođii nu jitnosit ahte egyptalaččat gulle dan, ja farao hoavva bođii diehtit mii lei dáhpáhuvvan. ₃Josef dajai vieljaidasas: “Mun lean Josef. Velágo mu áhčči eallá?” Muhto su vieljat eai máhttán vástidit sutnje maidege, sii ledje nu hirpmástuvvan. ₄Josef dajai vieljaidasas: “Bohtet deike mu lusa!” Sii manne lagabui, ja son dajai: “Mun lean Josef, din viellja gean dii vuvddiidet Egyptii. ₅Muhto allet dal moraš, alletge sivahala iežadet dan dihte go vuvddiidet mu deike! Dasgo Ipmil vuolggahii mu din ovdal gádjut olbmuid heakka. ₆Nealgi lea leamaš dál eatnamis guokte jagi, ja velá leat vihtta jagi go bealdu ii jorgojuvvo iige šaddu ráddjojuvvo. ₇Ipmil vuolggahii mu din ovddabealde bisuhit din heakkas ja seailluhit bázahasa eatnama alde, stuorra gáddjojupmin eatnagiidda. ₈Ehpet nappo dii vuolggahan mu deike, muhto Ipmil, ja son lea bidjan mu farao lagamus ráđđeaddin, su viesu hearrán ja oppa Egypta eatnama ráđđejeaddjin.

₉Mannet dal hoahpus áhččán lusa ja dadjet sutnje: ‘Ná dadjá du bárdni Josef: Ipmil lea bidjan mu oppa Egypta hearrán. Boađe mu lusa, ale ájahala! ₁₀Don oaččut ássat mu lahka Gosenis, don, du mánát ja du mánáid mánát, du smávvaoamit ja stuorraoamit ja buot mii dus lea. ₁₁Mun anán dus doppe fuola, amat don dahje du bearaš dahje guhtege du viesus roahppánit, dasgo ain leat boahtimin vihtta nealgejagi.’ ₁₂Diihan oaidnibehtet iežadet čalmmiiguin, ja mu viellja Benjamin oaidná ahte mun ieš sártnun didjiide. ₁₃Muitalehket vel áhččásan man alla árvvus mun lean Egyptas ja buot maid lehpet oaidnán, ja dopmet buktit su deike.”

₁₄De Josef dollii vieljas Benjamina birra čeabeha ja čierui, ja Benjamin čierui su čeabehis. ₁₅Josef cummistii buot vieljaidis ja čierui sallalagaid singuin. Das maŋŋil su vieljat sártnodedje suinna.

₁₆Go farao vissui gulustuvai ahte Josefa vieljat ledje boahtán, de farao ja su hoavvaolbmát liikojedje dasa. ₁₇Farao celkkii Josefii: “Cealkke vieljaidasat ná: ‘Noađuhehket fievrruideattet ja máhccet Kanaanii. ₁₈Buktet doppe áhčádet ja bearrašiiddádet ja bohtet mu lusa, de mun attán didjiide buoremusa mii Egyptas lea, ja dii oažžubehtet borrat eatnama valljivuođas.’ ₁₉Gohčo sin ná: ‘Váldet Egyptas vovnnaid mánáidasadet ja áhkáidasadet, mannet viežžat áhčádet ja bohtet deike! ₂₀Allet beroš gálvvuineattet, danin go didjiide gullá buot mii Egyptas lea buoremus.’”

₂₁Israela bártnit dahke nu, ja Josef attii sidjiide vovnnaid, nugo farao lei gohččon, ja niestti mátkái. ₂₂Son attii iešguhtiige ođđa ávvubiktasa, muhto Benjaminii son attii golbmačuođi šekela silbba ja vihtta ođđa ávvubiktasa. ₂₃Dasa lassin son vuolggahii áhččásis logi ásena mat gudde Egypta buoremus šattuid, ja logi ásendámmá mat gudde gortni, láibbi ja niestti áhči mátkki várás. ₂₄Dasto son luittii vieljaidis vuolgit ja dajai sidjiide: “Allet riidal mátkkis!”

₂₅Josefa vieljat vulge Egyptas ja bohte Kanaanii áhčiset Jakoba lusa. ₂₆Sii muitaledje sutnje: “Josef lea ain eallimin. Son lea oppa Egypta eatnama ráđđejeaddji.” Muhto Jakoba váibmu bisui galmmasin, iige son jáhkkán sidjiide. ₂₇Muhto go sii muitaledje buot maid Josef lei sárdnon sidjiide, ja go son oinnii vovnnaid maid Josef lei sádden viežžat su, de arvvosmuvai su vuoigŋa. ₂₈Son dajai: “Dás lea galle. Mu bárdni Josef lea ain eallimin! Mun vuolggán oaidnit su ovdal go jámán.”