Nehemja 4

₁Go Sanballat gulai ahte mii huksiimet muvrra, de su moarri cahkiidii, ja son suhtai ja bilkidii juvddálaččaid. ₂Son dajai ustibiiddásis ja Samaria soahteolbmáide: “Maid duot juvddálaš rávkkit leat dahkamin? Diktetgo sii áššiset báhcit Ipmila gihtii, oaffaruššet ja gerget ovtta beaivvis? Sáhttetgo sii dahkat ođasin buollán geđggiid mat leat čievračomain?” ₃Ammonlaš Tobia gii čuoččui su bálddas, dajai: “Huksejehkoset! Jos riebange njuike sin geađgemuvrra ala, de dat gahččá.”

₄Ipmileamet, gula mo mii bilkiduvvot! Divtte sin bilkádusa máhccat sin iežaset oaivái. Vare sii rieviduvvošedje ja dolvojuvvošedje fáŋgan vieris eatnamii! ₅Ale čiega sin vearredagu alege jávkat sin suttu muođuidat ovddas, siihan leat bilkidan huksejeddjiid.

₆Mii huksiimet ain muvrra, ja dat lei juo bealleallodagas. Álbmot lei viššalit mielde barggus.

₇Go Sanballat ja Tobia ja arabalaččat, ammonlaččat ja ašdodlaččat gulle ahte Jerusalema muvrraid divvun ovdánii ja ahte muvragaikáneamit devdojuvvojedje, de sii moaráskedje. ₈Sii lihtodedje fallehit Jerusalema ja dagahit doppe moivvi. ₉Mii rohkadalaimet Ipmileamet ja bijaimet fávttaid caggat sin ija beaivvi. ₁₀Muhto Juda olbmot dadje: “Guoddit fámohuvvet, ollu lea čievra. Eat mii nagot hukset muvrra válmmasin.”

₁₁Min vuostálastit dadje: “Sii eai árvit eaige fuomáš maidege ovdal go mii leat sin gaskkas. De mii goddit sin ja loahpahit sin barggu.” ₁₂Juvddálaččat geat orro sin lahka, bohte ovtta nuppe háve muitalit sin áigumušaid midjiide. ₁₃De mun gohččon olbmuid čuoččastit rabas sajiide muvrra vuollegeamos báikkiide. Mun bidjen sin čuožžut sogaid mielde miehkit, sáittit ja dávggit gieđas. ₁₄Go mun ledjen geahčadan sin, de mun dadjen hearráide, oaivámuččaide ja earáide: “Allet bala sis! Muitet Hearrá, stuorrá ja hirbmatlačča, ja sohtet vieljaideattet, bártniideattet ja nieiddaideattet, áhkáideattet ja ruovttuideattet ovddas!”

₁₅Min vašálaččat gulle ahte mii diđiimet sin áigumušaid. Ná Ipmil dagai daid duššin, ja mii buohkat beasaimet máhccat muvrra lusa, juohkehaš iežas bargui. ₁₆Dan beaivvi rájes dušše bealli mu olbmáin barggai, dan botta go nubbi bealli čuoččui fáktan sáittit, galbbat ja dávggit gieđas ja ruovdebáiddit gárvun Juda álbmoga duohken, ₁₇go sii huksejedje muvrra. Maiddái noađđeguddiin ledje vearjjut: Nuppiin gieđain sii barge ja nuppi gieđas sis lei vearju. ₁₈Buot huksejeddjiin lei barggu botta miehkki alimiin. Mu bálddas jođii dorvečuojaheaddji. ₁₉Mun dadjen hearráide, oaivámuččaide ja earáide: “Bargu lea stuoris ja viiddis, ja mii leat bieđgguid ja guhkkálagaid miehtá muvrra. ₂₀Go dii gullabehtet dorvve jiena, gos dal leažžabehtet, de galgabehtet čoagganit min birra. Min Ipmil soahtá min ovddas.”

₂₁De mii barggaimet ain, dan botta go bealli álbmogis čuoččui das sáittit gieđas, iđitroađi rájes gitta dassážii go násttit ihte. ₂₂Dalle mun dadjen álbmogii: “Buohkat, maiddái bálvaleaddjit, galget idjadit Jerusalemis, nu ahte mii beassat fáktet ihkku ja bargat beaivet.” ₂₃Mii eat beassan nuoladit, in mun eaige mu vieljat, eai bálvaleaddjit eaige fávttat geat johte mu mielde. Juohke olbmás lei vearju gieđas.