Babylon gahččá
1Das maŋŋil mun oidnen muhtun eŋgela boahtimin vulos almmis. Sus lei stuorra fápmu, ja su hearvásvuohta čuovggai oppa eatnama. 2Son čuorvvui alla jienain:
“Gahččan, gahččan lea stuorra Babylon!
Dat lea šaddan
buot bahás vuoiŋŋaid orrunsadjin,
buot nuoskkes vuoiŋŋaid
ja buot nuoskkes
ja eartnjehas lottiid beassin.
3Dan fuorá viinni,
moari viinni,
leat buot álbmogat juhkan,
buot eatnama gonagasat
leat furrošan suinna,
ja buot eatnama gávpeolbmát
leat šaddan rikkisin
su goargatvuođa dievasvuođas.”
4Ja mun gullen nuppi eará jiena cealkimin almmis:
Vulget eret, hilgot su, dii geat lehpet mu álbmot,
amadet šaddat servvolažžan su suttuide
ja deaivvahallat su givssiide.
5Su suttut leat ollen gitta almmi rádjái,
ja Ipmil lea muitán su bahás daguid.
6Dahket sutnje nugo son
lea dahkan earáide,
mávssahehket sutnje su daguid
guovttegeardásaččat.
Njorret sutnje guovttegeardásaččat
dan gerrii masa son earáide
lea njoarran juhkamuša.
7Addet sutnje seammá ollu givssi ja morraša
go son ieš lea návddašan hearvásvuođa
ja badjelmearálašvuođa.
Son cealká ain váimmustis:
“Mun lean dronnet ja čohkkán truvnnus.
Leaska in leat,
goassege in šatta moraštit.”
8Dan dihte su givssit
bohtet ovtta beaivvis,
jápmin, moraš ja nealgi,
ja son boldojuvvo dolas.
Gievra lea Hearrá Ipmil
guhte lea su dubmen!
9Eatnama gonagasat geat suinna leat furrošan ja leaicidan, čirrot ja luibmet su dihte, go oidnet su dola suova. 10Sii čužžot gáidosis, suorganan das mo son givssiduvvo. Sii fuikot:
“Vuoi, vuoi du, stuorra gávpot!
Vuoi du, Babylon, fámolaš gávpot!
Du duopmu bođii ovtta bottus.”
11Máilmmi gávpeolbmát čirrot ja moraštit su, go ii oktage šat oastte sin gálvvuid: 12eai golliid, silbbaid, divrras geđggiid, bearraliid, fiinna liinniid, purpurdiŋggaid, silkkiid, eai čuvgesrukses diŋggaid, eai njálggahájat muoraid, eai elefántabátnedujiid eaige mávssolaš muorradujiid, eai veaike-, ruovde- eaige marmorgálvvuid, 13eai kanelaid eaige eará máistagiid, eai suovvasiid, hádjavuoidasiid eaige suovastanbihkaid, eai viinni eaige oljju, eai fiinna jáffuid eaige nisuid, eai šibihiid, sávzzaid, heasttaid eaige vovnnaid, eai šlávaid, ealli olbmuid.
14Šaddosat maidda don
oppa sielus anistuvvet,
leat dál jávkan,
buot du fávruvuohta ja goargatvuohta
lea mannan
iige máhca goassege.
15Daid gálvvuid gávppašeaddjit geat leat šaddan rikkisin fuorá jábálašvuođas, čužžot gáidosis, suorganan go son givssiduvvo. Sii čirrot, luibmet 16ja dadjet:
“Vuoi, vuoi du, stuorra gávpot!
Don lávejit gárvodit beallemasa,
purpurrukses ja čuvgesrukses biktasa,
du čikŋan ledje gollit,
divrras geađggit ja bearralat,
17muhto ovtta bottus
du stuorra riggodat lea duššan.”
Buot skiipahoavddat ja borjjasteaddjit, buot mearraolbmát ja eará mearrajohttit, čužžo gáidosis, 18ja go sii oidne suova badjáneamen su dolas, de sii čurvo: “Mii lea dán stuorra gávpoga veardásaš?” 19Ja sii botkkuhedje muoldda oaivvi ala ja čurvo čierrumiin ja luoibmamiin:
“Vuoi, vuoi stuorra gávpoga
man jábálašvuođas riggo
buot mearrajohttit!
Ovtta bottus dat lea duššan.”
20Ávvut dan loahpa dihte, albmi,
illudehket, buot bassi olbmot,
buot profehtat ja apostalat!
Ipmil lea dubmen dan gii din dubmii.
21De muhtun fámolaš eŋgel loktii stuorra geađggi, millogeađggi mahtosačča, bálkestii dan áhpái ja celkkii:
“Ná bálkestuvvo hoahpus
Babylon, dat stuorra gávpot,
iige dat leat šat.
22Du siste ii šat gullojuvvo
hárpačuojaheapmi, eai lávlagat,
ii njurgganasa iige dorvve jietna.
Eai leat šat guđege suorggi duojárat du siste,
ii šat gullojuvvo millogeađggi jurra du siste.
23Ii šat oidnojuvvo lámppá čuovga du siste,
eai gullojuvvo irggi,
eai moarsi ilolaš jienat du siste.
Du gávpeolbmát
ledje máilmmi válddálaččat,
don geidet álbmogiid noidodagainat
ja čádjidahttet daid.
24Du gieđain lei profehtaid
ja bassi olbmuid varra,
buohkaid varra geat leat sorbmejuvvon
eatnama alde.”
