Enšimmäini kirjani korinfilaisilla 13

₁Vaikka mie pakajaisin ihmisien ta anhelien kielillä, vain kun en tykkyäis toisie, niin oisin vain heläkkä vaški tahi jymäkkä tsimbali. ₂Vaikka mie šaisin viestijä Jumalalta, vaikka tietäsin kaiken peitošša pietyn, vaikka miula ois kaikki tieto ta kaikki uško, niin jotta voisin vuaroja šiirtyä, vain en tykkyäis toisie, niin mie en ois mikänä. ₃Ta vaikka jakasin kaikki omat hyvyset köyhillä ta antasin polttua iččeni tulešša, ka en tykkyäis toisie, niin šiitä ei ois miula mitänä hyötyö.

₄Ken tykkyäy, še on käršivällini ta armollini. Ken tykkyäy, še ei kajehi, ei kehu iččieh, ei pöyhenteliyvy ₅eikä käyttäyvy šopimattomašti. Ken tykkyäy, še ei eči hyötyö ičelläh, še ei šiänny, ei muistele hänellä ruattuo pahua. ₆Še ei ole hyvilläh viäryöštä, vain on hyvilläh šiitä, kun oikevuš voittau. ₇Ken tykkyäy, še pisyy kaikešša lujana, aina uškou, ei luovu toivošta ta käršiy kaiken.

₈Tykkyämini ei konšana kavo. Jumalan viessintuojien ruato loppuu, kielillä pakajamini šammuu, tietuo enämpi ei tarvita. ₉Niätšen miän tieto kun on vajua ta Jumalan antamie viestijäki emmä malta šanella täyvellisešti. ₁₀Ka kun täyvellini tulou, niin kaikki vajua katou.

₁₁Konša mie olin lapši, mie pakasin kuin lapši, miula oli lapšen mieli ta lapšen ajatukšet. Konša kašvoin miehekši, niin jätin lapšen tavat. ₁₂Nyt myö kaččelemma kuin tummašta lasista läpi, kaikki on himmietä, ka vielä myö niämmä šilmäštä šilmäh. Nyt miun tieto on vielä vajua, ka vielä mie tiijän kaiken täyvellisešti, šamoin kuin Jumala tietäy miušta kaiken.

₁₃Niin pisytäh nämä kolme: uško, toivo ta tykkyämini. A šuurin niistä on tykkyämini.