Uškovellien väliset riijat
1Kun kellä teistä ollou uškojakunnašša riita-as's'a toisen kera, niin mitein hiän ilkiey männä uškomattomien sut'jien eteh? Mintäh hiän ei jätä šitä uškojakunnan suutittavakši? 2Ettäkö tiijä, jotta uškojat ruvetah vielä suutimah muailmua? Kun työ šuanetta suutie muailmua, niin ettäkö muka kelpua pienempien as's'ojen sut'jiksi? 3Ettäkö tiijä, jotta myö rupiemma suutimah anhelijaki? Emmäkö šilloin vois suutie jokapäiväsie as's'oja? 4A kun teilä on riitua jokapäiväsistä as's'oista, työ otatta sut'jiksi šemmosie, kumpasie uškojakunnašša ei pietä arvošša. 5Eikö ole häpie! Eikö teilä omašša joukošša ole yhtäkänä viisašta mieštä, ken vois šelvitellä vellien välisen riijan?
6Ka että vain hellitä! Velli omua vellie vetäy suutuh, ta vielä uškomattomien eteh. 7Jo šeki, kun käyttä suutuo keškenäh, on teilä šuuri häpie. Eikö ois parempi keštyä viäryttä? Eikö ois parempi antua anaštua ičeltä? 8A työ iče ruatta viäryttä ta anaššatta muilta, vieläi omilta uškovellilöiltä.
9Ettäkö tiijä, jotta jumalattomat ei piäššä Jumalan Valtakuntah? Elkyä ekšykkyä! Jumalan Valtakuntah ei piäššä huorimukšet, ei valehjumalien kumartajat, ei vierahan naisen kera makuajat, ei miehie panijat miehet, 10ei varaštajat, ei hyvysien ahnuštajat, ei juopot, ei pahašuiset eikä anaštajat. 11Tämmösie muutomat teistä oltih ennein. Ka nyt tiät on pešty puhtahiksi, tiät on pyhitetty ta šuatu Jumalalla kelpuaviksi miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä ta miän Jumalan Henken voimalla.
Runko on Pyhän Henken koti
12«Miula on valta ruatua kaikkie» – ka kaikešta ei ole hyötyö. «Miula on valta ruatua kaikkie» – ka en šua antua minkänä hallita iččieni. 13Ruoka on vaččua vaššen ta vačča ruokua vaššen, ka Jumala luatiu molommista lopun. Runko ei ole huoruimista, kun on Hospotie vaššen, ta Hospoti on runkon Isäntä. 14Jumala noššatti kuollehista Hospotin ta miät niise noššattau omalla voimallah. 15Ettäkö tiijä, jotta tiän runkot ollah Hristossan runkon ošie? A kun ottasin Hristossan runkon ošan ta liittäsin šen huoran runkoh? En ijäššäh! 16Tiijättähän, jotta ken makuau huoran kera, on yhtä runkuo hänen kera. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: «Nämä kakši tullah yhekši lihakši». 17Ka ken liittyy Hospotih, on Hänen kera yhtä henkie.
18Pisykkyä erošša huoruinnašta! Kaikki muut ihmisen riähät ollah hänen runkon ulkopuolella, ka huoruiččija, mieš tahi naini, luatiu riähkyä omua runkuo vaštah. 19Ettäkö tiijä, jotta tiän runko on Pyhän Henken koti? Tämän Henken Jumala anto elämäh teissä. Työ että ole iččenä isännät, 20šentäh kun Jumala ošti tiät šuurella hinnalla omakšeh. Kun kerran tiän runko ta tiän henki ollah Jumalan, niin eläkkyä niin, jotta ne tuuvvah kunnivuo Jumalalla.
