Petrin enšimmäini kirjani 1

₁Mie, Petri, Iisussan Hristossan apostoli, tervehin Jumalan valittuja, kumpaset muuvvalta tullehina eletäh hajallah Pontan, Galatijan, Kappadokijan, Aasijan ta Vifinijan muakunnissa. ₂Jumala, miän Tuatto, on oman meininkin mukah Henkelläh pyhittän tiät, jotta työ tottelisija Iisussua Hristossua ta oisija Hänen Verellä puhtahakši vihmutettuja.

Antakkah Jumala teilä aina vain enämmän armuo ta rauhua.

₃Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto! Omašta šuurešta armošta Hiän anto meilä uuvven elämän, kun noššatti Iisussan Hristossan kuollehista. Näin meilä on varma toivo šiitä, ₄jotta šuamma perinnön, mitä ei voi mikänä rikkuo, lijata eikä puolentua. Šitä šäilytetäh taivahissa teitä varoin, ₅kumpasie Jumala omalla voimallah šuojelou, niin jotta työ ušon kautti pelaššutta. Še pelaššuš on valmehena, ta aikojen lopušša kaikin šuahah še nähä.

₆Iluol'kua täštä pelaššukšešta, vaikka nyt jouvuttaki vähäsen käršimäh monenmoisissa pahan muanitukšissa. ₇Muanitukšet näytetäh, onko tiän uško tovellini. Kultuahan niise tulešša pietäh, jotta nähä, onko še tosi kultua, ta onhan tiän uško äijyä kallehempi mitä häviejä kulta. Kun tiän uško pisynöy muanitukšissa lujana, niin šiitä teilä koituu Iisussan Hristossan tullešša kiitošta, mainehta ta kunnivuo. ₈Häntä työ tykkyättä, vaikka että ole Häntä nähnyn. Häneh työ ušotta, vaikka että nyt Häntä niä. Ta niin teilä on šanoin šanomatoin jumalallini ilo, ₉šentäh kun ušon palkakši šuatta pelaššukšen.

₁₀Tätä pelaššušta Jumalan viessintuojat on ečitty ta mietitty. Hyö on einuššettu ta paistu, jotta Jumala antau tämän lahjan teilä. ₁₁Viessintuojat kuoteltih tiijuštua, konša ta mitein še pelaššuš tulou. Šen heilä näytti heissä olija Hristossan Henki einuštamalla, jotta Hristossa joutuu käršimäh ta šen jälkeh šuau kunnivon. ₁₂Viessintuojilla oli annettu tieto, jotta še, mistä hyö paistih, ei ollun heitä iččieh varoin kun teitä varoin. Nyt näistä as's'oista šanellah teilä ne, ket taivahašta työnnetyn Pyhän Henken voimalla tuotih teilä Hyvä Viesti. Ta täštä kaikešta himottais anhelienki piäššä perillä.

₁₃Tämän tähen, [armahat], pitäkkyä mieli šelkienä ta iččenä kurissa. Täyveššä ušošša vuottakkua šitä Jumalan armuo, mi teilä annetah Iisussan Hristossan jiäviytyössä. ₁₄Olkua kuin tottelijat lapšet. Elkyä ruvekkua elämäh pahojen himojen mukah, kumpasien vallašša työ olija ennein, konša vielä että tietän Hyvyä Viestie Iisussašta Hristossašta. ₁₅Hiän, kumpani on tiät kuččun, on Pyhä. Niin työki olkua pyhät kaikissa omissa ruatoloissa. ₁₆Niätšen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: «Olkua pyhät, šentäh kun Mie olen pyhä». ₁₇Työ šanotta Tuatokši Häntä, kumpani arvoh kaččomatta suutiu iče ketäki ruatojen mukah. Šentäh eläkkyä jumalanvaruušša še aika, kuni kävelettä mualla vierahina. ₁₈Työhän tiijättä, jotta tiät on oššettu Hristossan omiksi šen tyhjänpäiväsen elämän vallašta, mitä tiän tuatot elettih. Eikä teitä oššettu millänä häviejällä tavaralla, hopiella tahi kullalla, ₁₉vain Hristossan, vijattoman ta puhtahan Vuonnan, kallehella Verellä. ₂₀Jumala valičči Hänet jo ennein muailman luatimista, ka nyt aikojen lopušša työnsi Hänet mualla teitä varoin. ₂₁Hristossan kautti työ ušotta Jumalah, kumpani noššatti Hänet kuollehista ta anto Hänellä jumalallisen valon. Šentäh tiän uško ta toivo nojatah Jumalah.

₂₂Henken avulla työ tottelija tosišanomua Iisussašta Hristossašta, ta niin työ puhistuja, jotta voisija puhtahin mielin tykätä vellijä. Niin jotta tykäkkyä toini toista vaipumatta, täyveštä šytämeštä. ₂₃Työhän oletta šyntyn uuvveštah, että häviejäštä šiemeneštä, vain häviemättömäštä, Jumalan eläväštä ta ilmasenikusešta šanašta. ₂₄Pyhissä Kirjutukšissa niätšen šanotah näin: