Toini kirjani korinfilaisilla 1

₁Mie Puavila, Jumalan tahošta Hristossan Iisussan apostoli, ta lisäkši vielä velli Timofei tervehimmä Korinfissa olijua Jumalan uškojakuntua ta kaikkie pyhie koko Ahaijašša. ₂Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

₃Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto. Hiän on Tuatto, kumpani armahtau, ta Jumala, kumpani kaikešša rohkistau meitä! ₄Kaikissa miän ahissukšissa Hiän rohkistau meitä. Šiitä Hänen antamalla voimalla myöki šuatamma rohkistua toisie, ket on jouvuttu monih ahissukših. ₅Mitä enämmän myö käršimmä šamoja muokkie kuin Hristossa, šitä enämmän Hiän meitä rohkistau. ₆Kun meilä ollou ahissušta, työ šuatta šiitä rohkissušta ta še koituu teilä pelaššukšekši. Še auttau teitä keštämäh šamanmoisie ahissukšie, mitä meiläki on. ₇Myö lujašti ušomma šiih, jotta työ keššättä. Kun meitä rohkissetah, še rohkistau teitä ta koituu teilä pelaššukšekši. Myö tiijämmä, jotta niin kuin työ šuatta oman ošan muokista, šamoin šuatta oman ošan avušta.

₈Tiän on hyvä tietyä, vellet, mimmosissa muokissa myö olima Aasijan muakunnašša. Joutuma niin jykeih ta meitä väkövämpih vaikevukših, jotta emmäi uškon, jotta jiämmä henkih. ₉Meistä tuntu, jotta olemma jo kuolomah suutittuja. Tämä kaikki oli šentäh, jotta emmä luottais iččehenä vain Jumalah, kumpani kuollehetki noššattau. ₁₀Varmašta kuolomašta Hiän pelašti miät ta iellähki pelaštau. Myö ušomma, jotta Hiän miät pelaštau, ₁₁kun työki autatta meitä tiän malittuloilla. Šilloin monet kiitetäh Jumalua šiitä, mitein hyvä Hiän on ollun meilä.

₁₂Myö olemma ylpiet šiitä, jotta koko muailmašša, šemmiten tiän luona ollešša, myö olemma elän oikein ta puhtahašti, juštih niin kuin Jumala tahtou. Tämän tovistau niise miän omahenki. Meitä on juohattan Jumalan armo, ei muallini viisahuš. ₁₃Miän kirjasissa ei ole mitänä muuta kuin vain šitä, mitä työ niistä voitta lukie ta malttua. Toivon, jotta työ opaššutta malttamah kaiken loppuh šuate, ₁₄niin kuin jo kutamitäi maltattaki. Šiitä työ Hospotin Iisussan Hristossan tulentapäivänä voitta olla ylpeitä meistä ta myö teistä.

₁₅Luotan teih niin lujašti, jotta piätin tulla enšin tiän luo, jotta teilä kahičči ois ilo olla miun kera. ₁₆Mie niätšen meinasin matata tiän kautti Makedonijah ta šieltä tuaš tulla jälelläh tiän luo. Šiitä työ oisija šuorittan miut lähtömäh Juutijah. ₁₇Ei šuinki tämä miun meininki ollun mikänä äkkinäini ajatuš? Vain ollahko miun hommat niin kuin ihmisien ainaški? Šanonko mie: «No, no», kun tarkotan: «Ei, ei»? ₁₈Jumala voit tovistua, jotta en ole konšana šanon teilä šekä: «No», jotta: «Ei». ₁₉Vet Iisussa Hristossa, Jumalan Poika, kumpasešta mie, Siluani ta Timofei olemma teilä šanellun, ei ollun šekä «no» jotta «ei». Häneššä oli vain «no». ₂₀Jumalan lupaukšet, kuin äijän niitä ollouki, tullah tovekši Häneššä. Šentäh myöki šanomma Hänen nimeššä Jumalan kunnivokši: «Amin». ₂₁Jumala Iče yhistäy miät ta tiät Hristossah, Voijeltuh. Ta Hiän on miätki voijellun: ₂₂Hiän merkičči miät omalla pečatilla ta anto miän šytämih Pyhän Henken merkiksi šiitä, jotta myö olemma Hänen.

₂₃Kučun Jumalan tovistajakši ta pošiuvun oman henkeni kautti, jotta mie eissin matkuani Korinfih vain šentäh, kun tahoin šiäštyä teitä. ₂₄Myö emmä taho isännöijä tiän uškuo, myö vain tahomma auttua teitä, jotta šaisija šuuremman ilon. Uškohan teilä on luja.