Toini kirjani korinfilaisilla 2
1Niin jotta piätin olla tulomatta tiän luokši, jotta tuaš en pahottais tiän mieltä. 2Kun mie pahottanen tiän mielen, niin miteinpä mie iče voisin olla iloni? Šilloinhan työ pahan mielen painamina että vois noštua miun mieltä. 3Juuri šentäh kirjutinki teilä, jotta šinne tultuo en pahottais mieltäni niijen takie, kenen pitäis olla miula ilokši. Mie kun lujašti luotin šiih, jotta miun ilo on kaikkien tiän ilo niise. 4Kirjutin teilä šuurešša tušašša, šytän kipienä ta kyynälet šilmissä. En kirjuttan šentäh, jotta pahottaisin tiän mieltä, vain jotta tietäsijä, mitein šuurešti tykkyän teitä.
Prostikkua riähänluatijua
5Še mieš, kumpani toi pahua mieltä, ei ole tuonun šitä yksistäh miula vain teilä kaikilla – ainaki muutomilla teistä, en nyt taho liijotella. 6Hänellä riittäy šiitä kuritukšešta, min monet teistä hänellä jo annettih. 7Nyt ois parempi, kun työ prostisija ta rohkistaisija häntä, jotta hänen šuru ei kävis šuuremmakši, mitä hiän voit keštyä. 8Šentäh molin teitä: näyttäkkyä tuaš hänellä, jotta tykkyättä häntä. 9Mie kirjutin teilä, jotta šaisin tietyä, mimmosie työ oletta. Tahoin nähä, tottelettako työ milma kaikešša. 10Ketä työ prostitta, šitä mieki prostin. Ta mitä olen prostin – kun lienöy mitä prostittavua ollun – šen prostin tiän tähen Hristossan ieššä. 11Tämän ruan šentäh, jotta šaatana ei piäsis meitä voittamah. Hänen ilkiet hommat myö hyvin tiijämmä.
Puavilan huolet Troadašša
12Konša mie tulin Troadah šanelomah Hristossan Hyvyä Viestie, niin šielä Hospoti avasi miula veräjän ruatoh. 13Mie en kuiteski šuanun henkeššäni rauhua, kun en löytän šielä Tiitta-vellie, ta niin prostiuvuin uškojakunnan kera ta läksin Makedonijah.
14No kiitoš Jumalalla! Hiän aina kulettau meitä Hristossan voittoparaatissa ta miän kautti levittäy joka paikašša tietuo Hristossašta niin kuin hyvyä hajuo. 15Myö olemma Hristossan hyvä haju, mi noušou Jumalan eteh. Tämä haju tunnetah ne, ket pelaššutah, ta ne, ket jouvutah uatuh. 16Jälkimmäisillä še on kuoloman haju, kumpani tuou kuoloman. Noilla toisilla še on elämän haju, kumpani tuou elämän. Ka kenpä še tämmöseh ruatoh kelpuau? 17Myö še ainaški emmä ole šemmosie niin kuin monet muut, ket käyväh kauppua Jumalan šanalla. Myö šanelemma šitä puhtahalla šytämellä šemmosena, mimmosena še tuli Jumalalta. Ruamma tätä ruatuo Hristossan voimalla Jumalan šilmien ieššä.
(c) Piiplijankiännöšinstituutti, Helsinki 2011