Toini kirjani korinfilaisilla 4

₁Kun meilä Jumalan armošta on tämmöni ruato, myö emmä anna periksi. ₂Myö pisymmä loittuona kaikešta häpielliseštä, mitä tarviččis peittyä. Myö emmä valehtele emmäkä viäristele Jumalan šanua. Myö levitämmä Hyvän Viessin tosišanomua. Šiitä jokahini piättäkkäh Jumalan ieššä, mimmosie myö olemma. ₃Kun miän šaneloma Hyvä Viesti ollou peitošša, še on peitošša niiltä, ket jouvutah uatuh. ₄Pakajan niistä, ket ei ušota. Tämän muailman jumala šokasi heijän jären, niin jotta hyö ei nähtäis Hristossan Hyvän Viessin jumalallista valuo, Hristossan, kumpani on näkymättömän Jumalan kuva. ₅Emmähän myö šanele meistä ičeštänä, kun Iisussašta Hristossašta. Iisussa on Hospoti, ta Hiän työnsi miät teilä avukši. ₆Jumala, kumpani šano: «Tulkah pimieh valo», anto valon miän šytämih. Näin myö opaššumma tuntomah Jumalan valon, mi heijaštuu Iisussan Hristossan nävöštä.

₇Tämä uarreh on meissä kuin šaviašteissa. Šiitä näkyy, jotta tuo šuuri voima on Jumalašta eikä meistä ičeštänä. ₈Meitä kaikin tavoin ahissetah, vain ei ole voitu ajua čuppuh. Toičči emmä tiijä mitäi ruatua, vain toivuo emmä ole kavottan. ₉Meitä ajellah, vain Jumala ei ole jättän meitä. Meitä tallotah muah, ka henkissä olemma. ₁₀Myö aina kannamma omašša runkošša Hospotin Iisussan šurmua, jotta Iisussan elämä niise tulis miän runkošša näkyvih. ₁₁Kuni elämmä, myö aina kačomma kuolomua šilmäštä šilmäh Iisussan takie, jotta Iisussan elämä niise tulis näkyvih miän kuolovaisešša runkošša. ₁₂Näin myö šojimma kuoloman kera, jotta työ šaisija elämän. ₁₃Meilä on šama ušon Henki, kumpasešta Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: «Mie ušon, ta šentäh pakajan». Myöki pakajamma, šentäh kun ušomma. ₁₄Myö tiijämmä, jotta Jumala, kumpani noššatti kuollehista Hospotin Iisussan, noššattau Iisussan tullešša miätki ta panou miät yheššä tiän kera šilmieh eteh. ₁₅Kaikki tämä tapahtuu tiän vuokši. Kun aina vain enämmän ihmisie tulou tuntomah Jumalan armon, niin Häntä passipoitetah ta kunnivoitetah aina vain enämmän.

₁₆Šentäh myö pisymmä lujina. Ta vaikka myö piältä päin kaččuon vanhenemma, niin šiämeštä myö uuvvissumma päivä päivältä. ₁₇Miän ahissukšet ta muokat, niin pienet ta lyhytaikaset, tuuvvah meilä miärättömän šuuren ta ilmasenikusen jumalallisen valon. ₁₈Myö emmä kačo näkyväh, vain näkymättömäh, šentäh kun näkyvä keštäy vain vähän aikua, a näkymätöin on ilmasenikuista.