Petrin toini kirjani 1

₁Mie, Simoni Petri, Iisussan Hristossan käškyläini ta apostoli, tervehin teitä, kumpasilla miän Jumala ta Pelaštaja Iisussa Hristossa on ollun armollini ta oikiemielini. Häneltä työ oletta šuanun šaman kallehen ušon kuin myöki šaima.

₂Tulkah tiän ošakši aina vain enämmän armuo ta rauhua, šentäh kun työ tunnetta Jumalan ta miän Hospotin Hristossan Iisussan.

₃Omašša jumalallisešša voimašša Hospoti on antan meilä lahjakši kaiken, mitä tarvičemma, jotta elyä Jumalan mielen mukaista elämyä. Olemmahan myö opaštun tuntomah Hänet, kumpani kučču miät omalla jumalallisella valolla ta voimalla. ₄Näin Hiän lahjotti meilä šuuret ta kallehet lupaukšet. Niijen avulla työ šuatatta puata pahoja himoja, mit muailmašša ihmistä pilatah. Ta niin Jumala rupieu elämäh teissä.

₅Tämän tähen staraikua lisätä tiän uškoh hyvät ruavot, hyvih ruatoloih tieto, ₆tietoh ičen kurissa pitämini, ičen kurissa pitämiseh keššäntä, keššäntäh jumalanvaruu, ₇jumalanvaruuh vellien tykkyämini ta vellien tykkyämiseh kaikkien ihmisien tykkyämini. ₈Kun teilä on kaikki tämä ta še vielä lisäytyy, niin työ että jiä toimettomiksi eikä miän Hospotin Iisussan Hristossan tuntomini mäne tyhjäh. ₉Ka še, kellä ei tätä kaikkie ole, on šokie, omua nenyä loitommakši ei niä. Hiän on unohtan, jotta hänet puhissettih aikasemmista riähistä.

₁₀Šentäh, vellet, staraikua näyttyä, jotta Jumala on tiät kuččun ta valinnun. Kun työ näin ruatta, niin että konšana lankie. ₁₁Šiitä teilä avatah veräjät miän Hospotin ta Pelaštajan Iisussan Hristossan ilmasenikuseh valtakuntah.

₁₂Šentäh mie tahon aina muissuttua teilä näistä as's'oista, vaikka työ ne tiijättäki ta pisyttä lujah šiinä tositiijošša, mi on teilä annettu. ₁₃Miušta on oikein muissutella teilä näistä as's'oista, kuni vielä elän ta olen täššä runkošša. ₁₄Mie kun niät tiijän, jotta jouvun kohta jättämäh tämän runkon – näin miän Hospoti Iisussa Hristossa on miula ilmottan. ₁₅Šentäh mie ruan kaiken, mitä voin, jotta miun lähön jälkehki työ aina muistasija nämä as's'at.

₁₆Myö emmä šanellun teilä mitänä ounahašti kekšittyjä starinoja, konša pakasima miän Hospotin Iisussan Hristossan voimašta ta tulomisešta. Myö kun niät omin šilmin näkimä, mitein šuuri Hiän on. ₁₇Myö olima paikalla, konša Hiän šai Tuatto Jumalalta kunnivon ta jumalallisen valon. Niätšen Hänellä kantautu Jumalan iäni, mi šano: «Tämä on Miun armaš Poikani, kumpaseh Mie olen mieltyn». ₁₈Tämän iänen, mi kantautu taivahista, myö iče kuulima, konša olima Hänen kera pyhällä vuaralla. ₁₉Šentäh myö entistä lujemmin ušomma Jumalan viessintuojien šanah. Ta työ niise ruatta hyvin, kun pisynettä šiinä šanašša. Še on niin kuin lamppu, mi palau pimieššä šini, kuni uuši päivä ei ala ta huomeneštähti ei šyty tiän šiämeššä. ₂₀Kuitenki tiän pitäy ennein kaikkie malttua še, jotta kenkänä ei voi omin neuvoin šelittyä yhtänä Pyhien Kirjutukšien einuššušta. ₂₁Eihän yhtäkänä Jumalan viestie ole tuotu ihmisen tahošta, vain Pyhän Henken juohatukšella pyhät Jumalan miehet paistih še, min Jumalalta kuultih.