Alkutervehyš
1Tämän kirjuttaja on Puavila, Jumalan tahošta Iisussan Hristossan apostoli, kumpani on Jumalan lupaukšen mukah kučuttu elämäh Hristossašša Iisussašša. 2Mie tervehin šilma, Timofei, miun armaš poika. Tuatto Jumalan ta miän Hospotin Hristossan Iisussan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera!
Puavila kiittäy Jumalua
3Kiitän Jumalua, kumpasen hyväkši mie ruan omahenki puhtahana, niin kuin jo miun tuatot ruattih. Kiitän Häntä, kun päivin ta öisin malituissani aina mainičen šilma, Timofei. 4Muissan šiun kyynälet ta tahtosin tuaš nähä šilma, šiitä miula ois hyvä mieli. 5Kiitän Jumalua, kun muissan šiun puhtahan ušon. Tämä uško oli jo šiun ämmölläš Loitalla ta muamollaš Evnikillä, ta olen varma, jotta še on šiulaki.
6Šentäh muissutan šiula, jotta puhaltaisit palamah šen henkellisen lahjan, kumpasen Jumala šiula anto, kun mie panin käteni šiun piällä. 7Eihän Jumala ole antan meilä varajamisen henkie, vain voiman, tykkyämisen ta tervehen jären henken. 8Šentäh elä häpie tovistua miän Hospotista Iisussašta Hristossašta. Eläi milma häpie, kumpani olen Hänen tähen tyrmäššä, vain kärši šieki Hristossan Hyvän Viessin tähen. Jumala antau šiula šiih voimua. 9Hiän on miät pelaštan ta kuččun pyhällä kučulla, ei miän ruatojen takie, vain oman meininkih ta armoh mukasešti. Tämä armo tuli miän ošakši Hristossašša Iisussašša jo ennein aikojen alkuo. 10A nyt, konša miän Pelaštaja, Hristossa Iisussa, tuli muailmah, še armo on tullun näkyvih. Hiän pani lopun kuoloman vallalla ta Hyvän Viessin kautti toi valoh elämän ta kuolomattomuon.
11Tämän Hyvän Viessin šanelijakši, apostoliksi ta toisenvierosien opaštajakši miut on pantu. 12Šentäh mie nyt käršin näitä muokkie. Šitä en kuitenki häpie, šentäh kun tiijän, keneh mie ušon. Olen varma, jotta Hiän voit varteija omah tulentapäiväh šuate šen, min on miun haltuh antan. 13Olkah šiula mallina ne tervehet opaššukšet, mit miulta kuulit. Šäilytä uško ta tykkyämini, kumpaset tullah Hristossalta Iisussalta. 14Pie tallešša še hyvä, mi on šiula ušottu. Pyhä Henki, kumpani on meissä, antau šiula šiih voiman.
15Niin kuin šie tiijät, Aasijan muakunnašša kaikin jätettih miut, heijän joukošša Figel ta Jermogen. 16Hospoti olkah armollini Onisiforin perehellä, šentäh kun hiän moničči rohkisti milma. Hiän ei hävennyn milma, vaikka olenki tyrmäššä. 17Riimah tultuo hiän vaipumatta ečči milma, kuni ei löytän. 18Olkah Hospoti hänellä armollini omana tulentapäivänä! A kuin äijän hiän autto milma Efessašša, šen šie ylen hyvin tiijät.
