Apostolien kirja 11

₁Apostolit ta Juutijan eri puolilla olijat uškovellet kuultih, jotta muutki rahvahat kuin jevreit otettih vaštah Jumalan šana. ₂Konša Petri tuli Jerusalimih, laitaleikatut uškovellet moitittih häntä. Hyö šanottih: ₃«Šie kävit laitaleikkuamattomien luona ta šöit hiän kera».

₄Šilloin Petri šelitti heilä, mitein kaikki oli alušta loppuh šuate. Hiän šano:

₅«Mie olin Joppijan linnašša ta moliuvuin. Šiitä hurmehuin ta nävin, mitein taivahašta šolahti juštih miun eteh mi lienöy aštien tapani niin kuin šuuri huršti, kumpaista lašettih nelläštä kokašta. ₆Kun rupesin šitä kaččomah tarkemmin, niin nävin muan nelläjalkasie elukkoja, petoja, ryömijie ta taivahan lintuja. ₇Vielä kuulin iänen, mi šano miula: ‘Nouše, Petri! Ise ta šyö!’ ₈Mie vaštasin: ‘En šuinki šyö, Hospoti! Konšana en ole pannun šuuhuni mitänä pakanua enkä kiellettyö.’ ₉Šilloin iäni taivahašta pakasi uuvveštah ta šano: ‘Min Jumala puhisti, šitä elä šie šano pakanakši’. ₁₀Näin oli kolmičči. Šiitä huršti kaikkineh päivineh noššettih jälelläh taivahah.

₁₁Šiih šamah aikah kolme mieštä šeisattu šen talon eteh, missä mie olin. Hiät oli työnnetty Kesarijašta miun luokši. ₁₂Henki šano miula, jotta miun pitäis lähtie hiän kera eikä epyällä. Miun kera lähettih vielä nämä kuuši vellie, ta myö mänimä Kesarijah Kornilin taloh. ₁₃Hiän pakasi meilä, mitein näki koissa anhelin. Anheli šano hänellä: ‘Työnnä Joppijah miehie käymäh tänne Simoni, kumpaista šanotah Petriksi. ₁₄Hiän šanou šiula šanat, kumpasien voimalla pelaššut šie ta koko šiun taloveh.’ ₁₅Ta konša mie aloin paissa, niin Pyhä Henki laškeutu Kornilin talošša olijih niin kuin alušša laškeutu meih. ₁₆Šiitä mie muissin, jotta Hospoti oli šanon näin: ‘Iivana kašto veješšä, vain tiät kaššetah Pyhäššä Henkeššä’. ₁₇Ka kun kerran Jumala anto heilä šaman lahjan kuin meiläki, konša alkoma uškuo Hospotih Iisussah Hristossah, niin mi mie olin Jumalua vaššuštamah?»

₁₈Tämän kuultuo kaikin rauhotuttih ta ruvettih ylentämäh Jumalua. Hyö šanottih: «Ka Jumala autto toisenvierosie niise kiäntymäh Hänen puoleh, jotta hyö šuatais elämä».

₁₉Stefanin tappamisen jälkeh monet uškojat juoštih ajeluo pakoh ta hajottih eri puolilla. Hyö mäntih Finikijah, Kiprih ta Antiohijah šuate, vain ei šaneltu Jumalan šanua kellänä muilla kuin jevreilöillä. ₂₀Kuitenki heijän joukošša oli moniehie kipriläisie ta kirinejalaisie, kumpaset Antiohijah tultuo paistih kreikkalaisien kera ta šaneltih heilä Hyvyä Viestie Hospotista Iisussašta. ₂₁Hospotin käsi oli heijän tukena, ta šuuri joukko ihmisie rupesi uškomah ta kiänty Hospotin puoleh.

₂₂Tieto täštä kantautu Jerusalimin uškojakuntah, ta šieltä toimitettih Varnava Antiohijah. ₂₃Šinne tultuo Varnava näki, mitä Jumalan armo oli šuanun aikah, ta hiän ihaštu ta pyritti kaikkie pisymäh Hospotissa puhtahin šytämin. ₂₄Varnava oli hyvä, Pyhän Henken ta ušon täyttämä mieš. Ta äijän rahvašta liitty Hospotin omien joukkoh.

₂₅Šiitä Varnava läksi Tarsoh Saulie eččimäh, löysi hänet ta toi Antiohijah. ₂₆Šielä hyö oltih uškojakunnašša kokonaisen vuuvven ta opaššettih šuurta rahvašjoukkuo. Juuri Antiohija oli še paikka, missä enšimmäkši alettih opaššettavie kuččuo rissityiksi.

₂₇Šiih aikah tuli Jerusalimista Antiohijah Jumalan viessintuojie. ₂₈Yksi heistä, Agavi-nimini mieš, Henken juohatukšella tiijotti, jotta koko muailmah tulou šuuri nälkä. Näin šattuki Klauti-keisarin aikana. ₂₉Opaššettavat piätettih kerätä avuššušta, jokahini omien varojen mukah, ta työntyä avuššuš Juutijašša eläjillä uškovellilöillä. ₃₀Niin hyö ruattihki ta Varnavan ta Saulin matašša työnnettih kerätyt rahat Jerusalimin uškojakunnan vanhimmilla.