Jerusalimin kerähmö
1Juutijašta tuli Antiohijan uškojakuntah eryähie, ket opaššettih: «Kun että antane laitaleikata iččienä Moissein käšyn mukah, niin että voi pelaštuo». 2Puavila ta Varnava oltih vaštah, ta šiitä as's'ašta tuli melkoni kiista. Šentäh šovittih, jotta Puavila, Varnava ta vielä eryähät muut lähettäis tämän kiistan takie apostolien ta vanhimpien luo Jerusalimih. 3Uškojakunta šuoritti hiät matkah. Hyö kulettih Finikijan ta Samarijan läpi ta kerrottih uškovellilöillä toisenvierosien kiäntymiseštä uškoh. Tämän kuultuo kaikin lujašti ihaššuttih.
4Konša hyö tultih Jerusalimih, uškojakunta, apostolit ta vanhimmat otettih hiät hyvin vaštah. Hyö šaneltih, mimmosie šuurie ruatoja Jumala oli luatin heijän kautti ta mitein Hiän oli avannun ušon oven toisenvierosilla. 5Šiitä eryähät uškoh kiäntynyöt farisseit šekauvuttih as's'ah. Hyö šanottih, jotta toisista vieroista uškoh kiäntynyöt niise pitäy laitaleikata ta käškie heitä elämäh Moissein Sakonan mukah.
6Apostolit ta vanhimmat keräyvyttih tätä kyšymyštä tutkimah. 7Pitän kiistan jälkeh Petri nousi ta šano heilä: «Vellet, työ tiijättä, jotta Jumala jo aikoja valičči miän joukošta miut, jotta miun šuušta toisenvieroset kuultais Hyvä Viesti ta kiännyttäis uškoh. 8Jumala, kumpani tietäy kaikkien šytämet, anto heilä Pyhän Henken šamoin kuin meiläki, ta näin näytti, jotta hyväkšyy nämä rahvahat. 9Hiän ei luatin mitänä eruo miän ta heijän välillä, vain puhisti heijän šytämet niise ušolla. 10Niin jotta mintäh työ nyt tahotta kiušata Jumalua ta panna opaššettavien harteilla jykie kannelmuš, kumpaista miän tuatot ei jakšettu kantua ta myö niise emmä jakšan? 11Myöhän ušomma, jotta pelaššumma Hospotin Iisussan Hristossan armon avulla, šamoin kuin hyöki pelaššutah.»
12Šiitä kerähmö vakautu. Hyö kuunneltih Varnavan ta Puavilan pakinua šiitä, mitein šuurie merkkiruatoja ta kummie Jumala luati heijän käsien kautti toisenvierosien joukošša. 13Konša hyö lopetettih, Juakko šano: «Vellet, kuunnelkua nyt milma. 14Simoni Petri šelitti, mitein Jumala enši kerran lähešty toisenvierosie, mielien ottua heistä ičelläh rahvahan. 15Tämä käyt yksih Jumalan viessintuojien šanojen kera. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu näin:
16– Šen jälkeh Mie myöššyn
ta rakennan uuvveštah Tuavitan kuatunehen kojin.
Raunivoista Mie šen tuaš rakennan,
kohennan entisekši,
17anna kaikki muut ihmiset
niise ečittäis Hospotie,
kaikki kanšat, kumpaset Mie otan omakši.
Näin šanou Hospoti,
kumpani ruatau tämän.
18Jumala tietäy kaikki omat ruavot
ilmasenikusista ajoista.
19Šentäh olen šitä mieltä, jotta ei pie jykientyä niijen elošta, ket muista vieroista kiännyttih Jumalan puoleh. 20Kuitenki miän pitäy kirjuttua heilä, jotta hyö ei šyötäis valehjumalien pakanoimua šyömistä, jotta ei käytäis vierahih naisih, ei šyötäis lihua, mistä veri ei ole lašettu, eikä vertä ta jotta ei ruattais toisilla šitä, mitä ičelläh ei tahota. 21Onhan Moissein Sakona jo ammusista ajoista tullun tunnetukši kaikissa linnoissa, kun šitä luvetah iäneh sinagogoissa joka šuovatta.»
Mitä kerähmöššä piätettih?
22Šiitä apostolit ta vanhimmat yheššä koko uškojakunnan kera piätettih valita omašta joukošta muutomie miehie ta työntyä hiät Antiohijah Puavilan ta Varnavan kera. Hyö valittih Juuta, kumpaista kučuttih Varsavakši, ta Sila – molommat uškojakunnan johtomiehie. 23Heilä annettih matkah tämmöni kirjani: «Myö, apostolit ta vanhimmat, tiän vellet, tervehimmä teitä, toisista vieroista kiäntynehie Antiohijan, Siirijan ta Kilikijan vellijä. 24Myö kuulima, jotta eryähät miän joukošta käytih teilä ta omilla pakinoilla pöläteltih teitä ta ševotettih tiän mielet. Hyö šanottih, jotta tiät pitäy laitaleikata ta tiän pitäy täyttyä Sakonan käškyjä. Myö emmä heitä šinne toimittan. 25Šentäh myö nyt yksimielisešti valiččima miehie ta työnnämmä hiät tiän luo. Hyö tullah yheššä miän kallehien vellien Varnavan ta Puavilan kera, 26kumpaset oltih valmehet antamah oma henki miän Hospotin Iisussan Hristossan nimen tähen. 27Niin jotta toimitamma Juutan ta Silan šinne, ta hyö tuuvvah tämä šama viesti teilä vielä šuullisešti. 28Pyhä Henki ta myö kaččoma parahakši, jotta ei pie panna tiän harteilla mitänä kannelmušta. Tiän pitäy täyttyä vain nämä käšyt: 29pisykkyä eris šemmosešta lihašta, mi on uhrattu valehjumalilla, šamoten vereštä ta lihašta, kumpasešta vertä ei ole lašettu; elkyä käykyä vierahih naisih elkyäkä ruatakkua toisilla šitä, mitä ičellänä että tahtois. Kun tämmöseštä pisyttä eris, ruatta hyvin. Jiäkyä tervehekši.»
30Šiitä miehet toimitettih matkah. Antiohijah tultuo hyö kučuttih uškojat ta annettih kirjani vellilöillä. 31Kirjasen luvettuo hyö ihaššuttih, kun šuatih rohkissušta šen šanoista. 32Juuta ta Sila, kumpaset iče niise oltih Jumalan viessintuojat, paistih äijän, rohkissettih ta lujitettih uškovellijä. 33Hyö oltih šielä kotvasen aikua, šiitä vellet piäššettih hiät rauhantoivotukšien kera myöštymäh apostolien luo. 34Kuitenki Sila tahto jiähä Antiohijah, ta niin Juuta myöšty Jerusalimih yksin. 35A Puavila ta Varnava niise jiätih Antiohijah. Yheššä monien muijen kera hyö opaššettih ta šaneltih Hospotin šanua.
Puavilan toini ušonlevityšmatka
Puavilan ta Varnavan tiet erotah
36Mäni kotvani aikua ta Puavila šano Varnavalla: «Läkkä uuvveštah kaikkih niih linnoih, kumpasissa myö šanelima Hospotin šanua. Mänemmä kaččomah, mitein uškovellet eletäh.» 37Varnava tahto ottua matkah Iivanan, kumpaista kučuttih Markiksi. 38No Puavila ei kaččon oikiekši ottua häntä, šentäh kun Markki oli jättän hiät Pamfilijašša eikä ollun lähten hiän kera ruatoh, mih hiät oli työnnetty. 39Tämän takie Puavilan ta Varnavan välillä šynty niin šuuri riita, jotta kumpiki läksi omilla teilläh. Varnava otti Markin ta läksi meričči Kiprih. 40A Puavila valičči omakši ruatotovarissakši Silan. Uškovellet ušottih hänet Jumalan armon varah ta hiän läksi matkah. 41Hiän matkasi Siirijan ta Kilikijan kautti ta lujitti uškojakuntie.