Apostolien kirja 28

₁Piäsimä turvah ta Puavilan kera olijat šuatih tietyä, jotta še šuari oli Malta. ₂Šuaren eläjät otettih meitä hyvistä-hyvin vaštah. Hyö luajittih tulet ta kučuttih miät šen ympärillä lämmitteliytymäh, šentäh kun alko vihmuo ta šiä oli vilu. ₃Puavila keräsi yšällisen rišuja ta lykkäsi ne tuleh, ka kuumuš ajo šieltä myrkkykiärmehen ta še tarttu Puavilan käteh. ₄Kun šuaren eläjät nähtih hänen kiäššä rippuja kiärmis, hyö paistih keškenäh: «Tuo mieš varmašti on tappan ihmisen. Mereštä hiän pelaštu, ka oikeuven jumala ei anna hänen elyä.» ₅Puavila puissalti kiärmehen tuleh, eikä hänellä tullun mitänä vahinkuo. ₆Rahvaš vuotti, jotta hänen käsi puhaltuu, tahi hiän kuatuu kuollehena muah. Kun hyö pitälti vuotettih ta nähtih, jotta Puavilalla ei tullun mitänä, hyö muutettih mieleh ta šanottih: «Hiän on jumala».

₇Lähellä šitä paikkua oli muatiloja, kumpaset omisti Publie, šuaren vanhin. Hiän kučču meitä luokšeh, piti hyvin ta kostitti kolme päivyä. ₈Publien tuatto oli šijašša, hänellä oli kuumetta ta paha vaččatauti. Puavila mäni hänen luokši, moliutu, pani kiät hänen piällä ta parenti hänet. ₉Tämän jälkeh Puavilan luo tultih šuaren muutki läsijät, ta hyö niise parettih. ₁₀Rahvaš kunnivoitti meitä kaikella keinoin, a konša olima lähöššä ielläh, šuaren eläjät annettih meilä matkah kaikkie, mitä tarviččima.

₁₁Kolmen kuukauven piäštä myö jättimä Maltan ta läksimä merellä aleksandrijalaisella laivalla, kumpasen nenäššä oltih Kastorin ta Pollusin kuvat. Tämä laiva oli talvehtin šuarella. ₁₂Myö tulima Sirakusah ta olima šielä kolme päivyä. ₁₃Šieltä läksimä tuaš merellä ta tulima Riigijah. Kun olima šielä päivän, alko puhaltua šuvituuli, ta kahešša päiväššä myö piäsimä Puteolih. ₁₄Šielä myö löysimä uškovellijä. Hyö pyritettih meitä, jotta jäisimä heijän luokši netäliksi. Šen jälkeh myö läksimä Riimah.

₁₅Riimašša eläjät uškovellet oli jo kuultu meistä ta tultih meilä vaštah, yhet Appien Forumilla, toiset Tres Tavernah. Nähtyö vaštuajie Puavila passipoitti Jumalua ta šai lisyä rohkevutta. ₁₆Konša myö piäsimä Riimah, šuanpiälikkö anto vankit tyrmänpiäliköllä. A Puavilalla annettih valta elyä omašša kortteerissa yheššä häntä varteiččijan saltatan kera.

₁₇Kolmen päivän piäštä Puavila kučču luokšeh jevreijen johtomiehet. Konša hyö keräyvyttih, hiän šano: «Vellet! Miut otettih kiini Jerusalimissa ta annettih riimalaisien käsih, vaikka mie en ole ruatan mitänä miän rahvašta tahi tuattojen tapoja vaštah. ₁₈Riimalaiset kyšeltih milma ta ois tahottu piäštyä miut tyrmäštä, šentäh kun miušša ei ollun mitänä, mistä lankieis šurma. ₁₉Kuitenki jevreit oltih tätä vaštah. Šentäh miun oli pakko vuatie suutuo iče keisarilta – ei tietyšti šiinä mieleššä, jotta tahtosin viärittyä omua rahvašta. ₂₀Tämän kaiken takie mie kučuinki tiät tänne, jotta näkeytyö ta paissa tiän kera. Mie niät olen näissä rauvoissa juuri Hänen tähen, keštä Israelin rahvaš vuottau apuo.»

₂₁Jevreit šanottih: «Myö emmä ole šuanun Juutijašta mitänä kirjaista šiušta, ta šieltä tullehista vellilöistä kenkänä ei ole paissun šiušta pahua, ei rahvahan ollešša eikä kahen kešen. ₂₂Mielelläh kuitenki kuuntelisima, mitä šie näistä as's'oista mietit. Myö niätšen olemma kuullun, jotta joka paikašša paissah šitä sektua vaštah.»

₂₃Hyö šovittih Puavilan kera päiväštä ta tultih šuurella joukolla kortteerih, missä hiän eli. Huomenekšešta iltah šuate Puavila pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta šelitti, mi še on. Moissein Sakonan ta Jumalan viessintuojien kirjutukšien avulla hiän taivutteli heitä uškomah Iisussah. ₂₄Yhet ušottih hänen šanoja, toiset ei ušottu. ₂₅Hyö ei tultu yhteh mieleh, ta heijän lähtiessä Puavila šano vain nämä šanat: «Oikein še Pyhä Henki viessintuoja Isaijan šuičči pakasi miän tuattoloilla. Hiän šano:

₂₈Niin jotta tietäkkyä: Jumala työnsi viessin pelaššukšešta toisenvierosilla, ta hyö kuunnellah šitä.» ₂₉Kušša Puavila šano tämän, jevreit lähettih pois keškenäh lujašti kiistyän.

₃₀Puavila eli kakši kokonaista vuotta ičen vuokruamašša kortteerissa ta otti vaštah kaikkie, ken tuli hänen luo. ₃₁Hiän rohkiešti šaneli Jumalan Valtakunnašta ta opašti Hospotista Iisussašta Hristossašta kenenkänä eštämättä.