Apostolien kirja 3

₁Petri ta Iivana matattih jumalankotih. Oli iltapäivämalitun aika, yhekšäš tunti. ₂Juštih šilloin šinne kannettih mieštä, kumpani oli ollun rampa jo šyntyössäh. Hänet pantih joka päivä jumalankojin niin šanotulla Kaunehella veräjällä, jotta hiän vois kyšyö miilostinua jumalankotih tulijilta. ₃Kun mieš näki Petrin ta Iivanan mänömäššä jumalankotih, hiän kyšy heiltä miilostinua. ₄Petri kaččo mieheh, šamoin Iivana, ta Petri šano: «Kačo meih». ₅Mieš kaččo tarkkaseh heih toivuon šuaha heiltä mitänih. ₆No Petri šano: «Hopieta ta kultua miula ei ole, ka mitä miula on, šitä mie šiula annan. Iisussan Hristossan, Nasarettilaisen, nimeššä käšen šilma: nouše ta kävele.» ₇Hiän tarttu miehen oikieh käteh ta autto häntä noušša. Šiinä šamašša miehen jalat ta nilkat voimissuttih. ₈Hiän hyppäsi pistyh, šeiso jaloillah ta läksi aštumah. Mieš mäni apostolien kera jumalankotih, matatešša hypähteli ta kiitti Jumalua. ₉Kaikin nähtih, mitein hiän kävelöy ta kiittäy Jumalua. ₁₀Hyö tunnettih hänet, jotta tämä on šama mieš, kumpani istu jumalankojin Kaunehen veräjän pieleššä miilostinua kyšymäššä. Hyö oltih piältäh šekuo, jotta mitähän tuolla on tullun.

₁₁Parennettu mieš pisytteli Petrin ta Iivanan kera. Hämmäkšyön ihmiset kiirehittih hiän luo niin šanottuh Solomonin pačaškatokšeh. ₁₂Tämän nähtyö Petri rupesi pakajamah rahvahalla: «Israelin miehet, mintäh työ tätä kummekšitta? Mintäh työ kačotta meih, aivan kuin myö omalla voimalla tahi Jumalan tahon mukasella elämällä oisima šuanun tämän miehen aštumah? ₁₃Emmäkö mitä! Aprahamin, Issakan ta Juakon Jumala, miän tuattojen Jumala, nošti jumalalliseh valoh oman Käškyläisen Iisussan. Työ antoja Hänet suutittavakši, ta työ kieltäytyjä Häneštä Pilatin ieššä, konša Pilatti meinasi piäštyä Hänet. ₁₄Työ kieltäytyjä Häneštä, Pyhäštä ta Oikiešta, ta käškijä piäštyä teilä tappajan. ₁₅A elämän Piämiehen työ tappoja! Vain Jumala noššatti Hänet kuollehista, myö olemma šen tovistajat. ₁₆Iisussan nimi ta uško Hänen nimeh anto voimua tällä miehellä, kumpasen työ niättä ta tunnetta. Uško, min Iisussa antau, šai tämän miehen tervehekši tiän kaikkien šilmissä.

₁₇Ka mie tiijän, vellet, jotta työ ta tiän piämiehet että malttan, mitä ruatoja Iisussalla. ₁₈No juštih tällä keinoin Jumala täytti oman šanan. Hiän niätšen oli ieltäpäin ilmottan kaikkien omien viessintuojien šuičči, jotta Hänen Hristossan piti käršie. ₁₉Niin jotta jättäkkyä riähäššä elämini ta kiäntykkyä Jumalan puoleh, jotta tiän riähät pyyhittäis pois. ₂₀Šiitä virkuomisen ajat tullah Hospotin luota ta Hiän työntäy teilä Iisussan Hristossan, kumpasen Hiän ieltäpäin valičči teitä varoin.

₂₁Hänen pitäy olla taivahašša šiih aikah šuate, kuni kaikki luajitah uuvvekši – juštih niin, mitein Jumala on paissun ilmasenikusista ajoista alkuan omien pyhien viessintuojien kautti. ₂₂Moissei niätšen šano tuattoloilla näin: ‘Hospoti, tiän Jumala, noštau teilä tiän vellien joukošta miun moisen Viessintuojan. Kuunnelkua Häntä kaikešša, mitä Hiän teilä šanou. ₂₃Jokahini, ken ei kuuntele tätä Viessintuojua, hävitetäh kanšašta.’ ₂₄Šamoin muutki Jumalan viessintuojat, Samuil ta kaikki hänen jälkeh, rahvahalla paissešša niise einuššettih näitä päivie. ₂₅Työ oletta viessintuojien jälkiläiset, ta teitä varoin on še šopimuš, kumpasen Jumala luati tiän tuattojen kera. Hiän šano Aprahamilla: ‘Šiun Jälkiläisen kautti Mie plahoslovin kaikkie rahvahie muan piällä’. ₂₆Jumala noššatti kuollehista oman Käškyläisen Iisussan ta enšimmäisekši työnsi Hänet teilä, jotta plahoslovie teitä, konša kiännyttä pois pahuon tieltä.»