Apostolien kirja 8

Šiitä päiväštä alettih kovašti ajella Jerusalimin uškojakuntua, ta šentäh monet uškojat hajottih eri puolilla Juutijan ta Samarijan muata. Apostolit vain jiätih Jerusalimih. ₂Muutomat jumalahiset miehet hauvattih Stefani ta äijälti itettih häntä. ₃A Sauli tahto hävittyä uškojakunnan. Hiän kulki talošta taloh, kisko miehie ta naisie pihalla ta toimitti hiät tyrmäh.

₄Ne, ket lähettih ajeluo pakoh, matattih šeuvulta toisella ta šaneltih Hyvyä Viestie. ₅Hilippä tuli Samarijan linnah ta šaneli šen eläjillä Hristossašta. ₆Kun ihmiset kuultih, mitä Hilippä pakasi, ta nähtih, mimmosie merkkiruatoja hiän ruato, hyö kuunneltih häntä tarkašti. ₇Monet piäštih piessoista, kumpaset lähettih heistä lujašti karjahellen, ta monet hulvautunuot ta rammat parettih. ₈Linnan täytti šuuri ilo.

₉Šiinä linnašša jo pitälti tietovuičči eryäš Simoni, kumpani kehu iččieh šuurekši ta hämmäššytti Samarijan rahvašta. ₁₀Kaikin, pienet ta šuuret, kuunneltih Simonie mielelläh ta paistih: «Hiän on Jumalan šuuri voima». ₁₁Häntä kuunneltih šentäh, kun hiän jo pitän aikua oli omilla tietovuisilla hämmäššyttän ihmisie. ₁₂Konša linnan eläjät kiännyttih uškomah Hilippyä, kumpani šaneli Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta ta Iisussašta Hristossašta, hiät kaššettih, niin miehet kuin naisetki. ₁₃Šilloin Simoniki rupesi uškomah, ta hänet niise kaššettih. Šen jälkeh hiän aina pisytteli Hilipän lähellä, ta nähtyöh niitä šuurie kummie ta merkkiruatoja, kumpasie Hilippä luati, hiän oli piältäh šekuo.

₁₄Konša Jerusalimissa olijat apostolit kuultih, jotta samarijalaiset otettih vaštah Jumalan šana, hyö työnnettih Petri ta Iivana heijän luo. ₁₅Šinne tultuo nämä miehet moliuvuttih Samarijan uškojien puolešta, jotta hyö šuatais Pyhä Henki. ₁₆Niätšen Henki ei vielä ollun laškeutun yhtehkänä heistä; hiät oli vain kaššettu Hospotin Iisussan nimeh. ₁₇Petri ta Iivana pantih kiät heijän piällä, ta niin hyö šuatih Pyhä Henki.

₁₈Kun Simoni näki, jotta ne, kenen piällä apostolit pantih kiät, šuatih Pyhä Henki, hiän taričči heilä rahua ₁₉ta šano: «Antakkua miulaki tuommoni valta, jotta še, kenen piällä panen käteni, šuau Pyhän Henken». ₂₀Ka Petri šano hänellä: «Tulisih tuških jouvut rahoneš päivineš, šentäh kun smietit, jotta Jumalan lahja on rahalla šuatavissa! ₂₁Šiula ei ole täh mitänä ošua, šentäh kun Jumalan šilmissä šie olet viärä. ₂₂Niin jotta kiänny täštä šiun pahuošta ta moliuvu Jumalalla! Voit olla, jotta Hiän prostiu šiula tämän šiun šytämen meininkin. ₂₃Mie niän, jotta šie olet karkieta šappie täyši ta viäryš on takon šiut rautoih.» ₂₄Šilloin Simoni šano: «Moliutukkua miun puolešta Hospotilla, jotta mikänä näistä tiän šanomista ei koškis milma!»

₂₅Näin apostolit levitettih Hospotin šanua ta tovissettih Häneštä. Šen jälkeh hyö lähettih jälelläh Jerusalimih ta matalla šaneltih Hyvyä Viestie monissa Samarijan kylissä.

₂₆Hospotin anheli pakasi Hilipällä, še šano näin: «Lähe šuveh päin ta mäne šillä tiellä, mi viey Jerusalimista tyhjän muan läpi Gassah». ₂₇Hilippä läksi šinne. Juštih šillä aikua šitä tietä myöte ajo korkiearvoni efiopijalaini herra, jeunuhi. Hiän oli Efiopijan čuarittaren, kandakin, kallehukšien kaččoja ta oli käynyn Jerusalimih moliutumah. ₂₈Nyt hiän oli mänöššä kotih, istu kärryššä ta luki Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua.

₂₉Pyhä Henki šano Hilipällä: «Mäne lähemmäkši ta pisyttele kärryn viereššä». ₃₀Hilippä juoksi kärryn luo ta kuuli, jotta mieš lukou Jumalan viessintuojan Isaijan kirjua. Hiän kyšy: «Näkyy, jotta šie luvet, ka maltatko, mitä luvet?» ₃₁Mieš vaštasi: «Mistäpä mie malttasin, kun kenkänä ei šelitä?» Hiän pyritti Hilippyä noušomah kärryh ta istumah hänen rinnalla. ₃₂Pyhien Kirjutukšien kohta, mitä hiän luki, oli tämä:

₃₄Jeunuhi šano Hilipällä: «Voisitko šanuo, keštä Jumalan viessintuoja täššä pakajau, ičeštähkö vain keštänih muušta?» ₃₅Hilippä rupesi pakajamah. Hiän alotti tuošta Pyhien Kirjutukšien kohašta ta šaneli miehellä Hyvyä Viestie Iisussašta.

₃₆Hyö matattih ielläh ta tultih vesirantah. Jeunuhi šano: «Täššä on vettä. Mipä eštäis kaštua miut?» ₃₇Hilippä šano hänellä: «Kun šytämeš pohjašta uškonet, niin šen šuattau ruatua». Jeunuhi vaštasi: «Mie ušon, jotta Iisussa Hristossa on Jumalan Poika». ₃₈Hiän käški piettyä kärryn, ta hyö molen, Hilippä ta jeunuhi, aššuttih veteh, ta Hilippä kašto hänet.

₃₉Konša hyö nouštih veještä, Pyhä Henki laškeutu jeunuhin piällä, a Hospotin anheli tempasi Hilipän pois šieltä. Jeunuhi ei enämpi nähnyn Hilippyä, ka ilomielin jatko matkua. ₄₀Šen jälkeh Hilippyä nähtih Asotašša. Hyvyä Viestie šanellen hiän matkasi linnašta toiseh, kuni ei tullun Kesarijah.