Lapšet ta vanhemmat
1Lapšet, totelkua omie vanhempie Hospotin tähen, šentäh kun še on oikein. 2«Kunnivoita tuattuoš ta muamuoš» on enšimmäini käšky, mih liittyy tämä lupauš: 3«šilloin mäneššyt ta elät pitälti muan piällä». 4Ta työ tuatot, lapšie kašvattuas's'a elkyä noššattakkua heissä vihua, vain ohjakkua ta opaštakkua heitä Hospotin tahon mukah.
Orjat ta isännät
5Orjat, totelkua omie muallisie isäntie. Varakkua ta kunnivoittakkua heitä ta ruatakkua kaikki työt puhtahalla šytämellä, niin kuin ruatasija Hristossalla. 6Elkyä totelkua heitä vain šilloin, konša oletta heijän šilmien ieššä ta konša tahotta olla heijän mieltä myöte. Olkua niin kuin Hristossan käškyläiset, kumpaset puhtahalla šytämellä eletäh Jumalan tahon mukah. 7Ruatakkua oma työ omatahtosešti, niin kuin paššuasija Hospotie ettäkä ihmisie. 8Muistakkua, jotta jokahini, ken ruatau hyvyä, šuau šiitä palkan Hospotilta, olipa hiän orja tahi omavaltani. 9Ta isännät, työ niise pitäkkyä hyvin omie orjie, elkyä varautelkua heitä. Tiijättähän, jotta teilä ta heilä on taivahašša šama Hospoti, kumpani ei jua ihmisie heijän arvon mukah.
Šota pahan voimie vaštah
10Lopukši šanon teilä, vellet: lujittukkua Hospotissa, ottakkua Hänen šuuri voima tiän voimakši. 11Pankua piällänä Jumalan šotavehkehet, jotta voisija pityä puolie juavelin ilkeitä meininkijä vaštah. 12Emmähän myö šoji ihmisie vaštah, kun šojimma näkymättömie halliččijie ta valtoja vaštah, tämän pimien muailmanajan vallanpitäjie vaštah ta taivahanalasie pahoja henkivaltoja vaštah. 13Šentäh ottakkua Jumalan šotavehkehet, jotta voisija pahan päivän tultuo panna vihollisilla vaštah ta kaikki voitettuo pisysijä pissyššä. 14Šeisokkua lujina! Šitokkua vyökši tosišanoma ta pankua piällänä oikien elämän šuojapaita, 15jalačiksi punokkua halu šanella Hyvyä Viestie rauhašta. 16Ottakkua aina šuojakši uško, šillä voitta šammuttua kaikki juavelin palajat nuolet. 17Piäh pankua pelaššukšen šuojalakki ta ottakkua Henken miekka, še on Jumalan šana.
18Ruatakkua tämä kaikki moliutuon ta anuon. Moliutukkua aina Henken antamin voimin. Vaipumatta valvokkua ta moliutukkua kaikkien pyhien puolešta. 19Moliutukkua miunki puolešta, jotta miula annettais oikiet šanat šuuh, konša rupien pakajamah, ta jotta voisin rohkiešti avata Hyvän Viessin peittoas's'oja. 20Šitä työtä ruatamah miut on työnnetty, vaikka nyt olen riimuloissa. Moliutukkua, jotta voisin paissa rohkiešti, niin kuin miun ni pitäis.
Lopputervehykšet
21Tiän luo tulou miän armaš uškovelli Tihikka, Hospotin varma ruataja. Hiän pakajau teilä kaikešta, jotta työ tietäsijä, mitä miula kuuluu ta mitein jakšan. 22Työnnän hänet tiän luo juštih šitä varoin, jotta šaisija tietyä, mitä meilä kuuluu, ta jotta hiän rohkistais teitä.
23Jumala, miän Tuatto, ta Hospoti Iisussa Hristossa antakkah teilä, vellet, rauhan. Auttakkah hyö tiän tykätä toini toista ta antakkah hyö teilä ušon. 24Armo tulkah kaikkien niijen ošakši, ket ilmasen ijän tykätäh miän Hospotie Iisussua Hristossua. Amin.