1Myö emmä ole enämpi orjie, šentäh kun Hristossa anto meilä oman vallan. Šentäh pisykkyä lujina, elkyä antakkua uuvveštah šituo iččienä orjan riimuloih.
Rissityn valta
2Mie, Puavila, šanon teilä: kun antanetta laitaleikata iččenä, teilä ei ole Hristossašta mitänä hyötyö. 3Varotan vielä kerran jokahista, jotta ken antau luatie ičelläh laitaleikkaukšen, šen pitäy elyä kaikkien muijenki Sakonan käškyjen mukah. 4Työ, ket tahotta kelvata Jumalalla Sakonan käškyjä täyttämällä, jättijä Hristossan ta tipahtija Jumalan armon ulkopuolella. 5Ka myö še toivomma, jotta kelpuamma Jumalalla miän ušon tähen. Henki antau meilä tämän toivon. 6Kun ihmini ollou Hristossašša Iisussašša, niin ei ole välie, onko hänet laitaleikattu, vain ei ole. Tärkietä on vain uško, mi tulou näkyvih tykkyämiseššä.
7Työ jo hyvyä vauhtie mänijä etehpäin. Kenpä tiät pietti, kun että enämpi tottele tosišanomua? 8Ken muanitti tiät oikielta tieltä? Ei ainaki Jumala, kumpani teitä kuččuu. 9Näpillini hapatušta hapattau koko taikinan. 10Hospotih luottuan mie ušon, jotta työ rupietta ajattelomah šamoin kuin mie. A še, ken ševotti tiän mielet, šuau kuritukšen, olkah hiän ken hyväh. 11Vellet, kun mie vieläki puolistaisin laitaleikkaušta, niin mintäh milma pitäis ajella? Šilloinhan miun pakinat Hristossan rissistä ei oltais enämpi kellänä kompaššukšena. 12Miušta ne miehet, kumpaset yllytetäh teitä laitaleikkaukšeh, šuatais leikata omat vehkehet pois.
Henki ta ihmisen riähkähini luonto
13Vellet, tiät on kučuttu Sakonan orjuuvešta elämäh omalla vallalla. Ka elkyä tämän vallan nimissä piäštäkkyä valloillah omua riähkähistä luontuo, vain tykäkkyä ta paššakkua toini toista. 14Vet Sakonan kaikki käšyt on yhissetty täh yhteh käškyh: «Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». 15Ka kun työ purretta ta repinettä toini toista, niin varokkua, jotta että toini toista täyšin hävittäis.
16Šentäh mie šanon: eläkkyä niin kuin Jumalan Henki käšköy, šilloin että täytä oman riähkähisen luonnon himoja. 17Niätšen ihmisen riähkähini luonto tahtou toista kuin Henki, Henki toista kuin riähkähini luonto. Ne nouššah toini toista vaštah, niin jotta työ että rua šitä, mitä tahtosija. 18Vain kun Henki ollou teitä juohattamašša, niin työ että ole Sakonan vallan alla. 19Ihmisen riähkähisen luonnon ruavot ollah kaikkien nähtävissä. Niitä ollah huoruinta, pakana ta šiivotoin elämä, 20valehjumalilla kumartamini, noituuš, viha, riijat, toiseh naiseh ta mieheh varajamini, kiukkavuš, oman hyvän tavottelu, erimielisyš, [muanitukšet], viärät opaššukšet, 21kajehuš, tappamiset, juopottelu, elämöinti ta muu šemmoni. Varotan teitä, niin kuin jo ennein olen varottan: ne, ket tämmöistä ruatah, ei piäššä Jumalan Valtakuntah.
22A Jumalan Henki kašvattau meissä tykkyämistä, iluo ta rauhua. Še luatiu meistä käršivällisie, hyväšanasie ta hyvie. Še kašvattau meissä uškuo, 23šuau miät leppeiksi ta opaštau meitä pitämäh iččie kurissa. Mikänä sakona ei ole näitä vaštah. 24Ne, ket kuulutah Hristossalla, nuaklittih ristih oma riähkähini luonto kaikkien šen himojen ta tahtojen kera. 25Kun kerran myö elämmä Henken varašša, niin miän pitäy antua Henken juohattua meitä. 26Miän ei pie tavotella ičellänä tyhjyä kunnivuo, ei pie äršyttyä eikä kajehtie toini toista.
