Jumala pakajau meilä Poikah kautti
1Monet kerrat ta moneh luatuh Jumala ammusina aikoina pakasi miän tuattoloilla omien viessintuojien šuulla. 2A näinä viimesinä aikoina Hiän on paissun meilä Poikah kautti. Pojan kautti Jumala luati muailmat ta pani Hänet kaiken perillisekši. 3Pojašta šäteilöy jumalallini valo, ta mimmoni Jumala on, šemmoni on Poikaki. Oman šanan voimalla Poika pitäy muailman pissyššä. Kun Hiän enšin puhisti miät riähistä Verelläh, šiitä Hiän istuutu šuuren Jumalan valtaistumen oikiella puolella taivahašša. 4Näin Pojašta tuli anhelija šuurempi, šamoin kuin Hänellä annettu nimi on anhelien nimie korkiempi.
Jumalan Poika on anhelija šuurempi
5Ei Jumala ole yhelläkänä anhelilla konšana šanon:
– Šie olet Miun Poika,
tänäpiänä Mie šain Šiut.
Eikä yheštäkänä anhelista Jumala šanon:
– Miušta tulou Hänen Tuatto,
ta Häneštä tulou Miun Poika.
6Konša Jumala tuou enšimmäisen Poikah muailmah, Hiän šanou:
– Kaikki Jumalan anhelit kumartakkah Häntä.
7Anheliloista Hiän šanou näin:
– Jumala luatiu omat anhelit tuuliksi,
omat käškyläiset tulen liekkilöiksi.
8No Pojaštah Hiän šanou:
– Šiun valtaissuin, Jumala, pisyy ajašta aikah,
Šie halličet omua rahvašta oikein.
9Šie tykkyät šitä, mi on oikein,
ta vihuat šitä, mi on viärin.
Šentäh Jumala, Šiun Jumala, voiteli Šilma ilon voitiella
turpiemmin kuin Šiun kera olijie.
10Ta vielä näin šanou:
– Ihan alušša Šie, Hospoti, luajit muan,
ta taivahat niise ollah Šiun käsillä luajitut.
11Mua ta taivaš kavotah, ka Šie pisyt.
Ne kaikki kulutah niin kuin vuattiet,
12Šie kiärit ne tukkuh niin kuin sviitkan,
ta ne muututah.
A Šie olet aina šama,
Šiun elinvuuvvet ei loputa.
13Yhelläkänä anhelilla Jumala ei konšana šanon, niin kuin šano Hristossalla:
– Issu Miun oikiella puolella,
kuni Mie kuan muah Šiun viholliset,
panen hiät Šiun jalkojen alla.
14Eikö anhelit olla henkijä, kumpaset Jumala työntäy auttamah niitä, ket šuahah pelaššuš?
