Kirjani jevreilöillä 10

₁Vanhan Šopimukšen aikani Sakona on vain kuvahaini tulovašta, paremmašta hyväštä, ei iče še hyvä. Vaikka Sakonan mukasie uhrija uhratah vuosi vuuvven peräštä, Sakona konšana ei voi luatie Jumalan mielen mukasiksi niitä, ket tullah Hänen eteh. ₂Muiteinhan uhrien tuomini ois lopetettu. Kun ne, ket tullah Jumalan eteh, ois jo kerran puhissuttu riähistä, hyö ei enämpi tunnettais mitänä riähkyä omaššahenkeššäh. ₃Kuitenki vuosi vuuvven peräštä uhrit muissutetah ihmisillä hiän riähistä. ₄On niätšen mahotointa, jotta häkkien ta pukkien veri ottais pois riähät.

₅Šentäh Hristossa šanou muailmah tullešša Jumalalla:

₈Enšin Hristossa šanou: «Uhrija ta lahjoja, polttouhrija ta uhrija riähistä Šie et tahton, ne ei Šilma miellytetty», vaikka Sakona käšköy näitä uhrija tuuvva. ₉No šiitä Hiän lisäsi: «Kačo, Mie tulen täyttämäh Šiun tahtuo, Jumala». Näin Hiän kumuou nuo käšyt, jotta ašettua niijen tilalla Jumalan tahto. ₁₀Hänen tahon mukasešti miät on puhissettu riähistä kerrallisella uhrilla, kun Iisussa Hristossa anto uhriksi oman Runkon.

₁₁Jokahini pappi šeisou joka päivä sluušimašša Jumalalla ta uhruau kerta kerran peräštä šamanmoiset uhrit, kumpaset konšana ei voija piäštyä riähistä. ₁₂A Hristossa uhrasi riähistä yhen ainuon uhrin, oman henken, ta šen jälkeh ašettu ilmasekši ijäkši istumah Jumalan oikiella puolella. ₁₃Šielä Hiän vuottau, kuni Hänen viholliset kuatah Hänen jalkojen alla. ₁₄Hiän kun yhellä ainuolla uhrilla luati ikusešti täyvellisekši ne, ketä puhissetah riähistä.

₁₅Pyhä Henki niise tovistau meilä täštä. Enšin näin:

₁₈A missä riähät on prostittu, šielä enämpi ei tarviče uhrata riähän takie.

₁₉Vellet, myö voimma nyt varajamatta männä kaikistapyhimpäh, šentäh kun Iisussa Hristossa uhrasi oman Veren. Näin Hiän avasi meilä uuvven, elämäh viejän tien, ₂₀kumpani mänöy saviessan, Hänen Runkon, kautti. ₂₁Hiän on miän šuuri Ylipappi, Hänen hoitoh on annettu Jumalan koko talo. ₂₂Aštukka myö šentäh Jumalan eteh puhtahin šytämin ta Häneh täyšin luottuan, omahenki puhtahakši vihmutettuna kaikešta riähäštä ta runko puhtahalla vejellä peštynä. ₂₃Myö šanomma, jotta myö piemmä toivon Jumalah. Pisykkä horjumatta täššä toivošša, šentäh kun Jumalan lupaukšeh voit uškuo. ₂₄Pitäkkä myö huolta toini toisešta ta rohkistakka toini toista tykkyämiseh ta hyvih ruatoloih.

₂₅Myö emmä šua jättyä uškojakunnan yhtehisie sluušpoja, niin kuin eryähillä on tapana, vain miän pitäy rohkistua toini toista, šitä enämmän mitä lähempänä niättä Hospotin päivän olovan. ₂₆Niätšen kun myö tahallah männemmä riähkäh vielä šenki jälkeh, konša jo šaima tositiijon, niin ei ole enämpi uhrie, mi piäštäis miät noista riähistä. ₂₇Ei jiä muuta kun kauhie suutun vuottamini ta polttava tuli, mi nielöy Jumalua vaštah nouššehet.

₂₈Kun ken nouššou Moissein Sakonua vaštah ta löytynöy kakši tahi kolme tämän tovistajua, niin še ihmini suutitah šaleimatta kuolomah. ₂₉Tuumaikua, mitein äijyä ankarammin pitäy kurittua šitä, ken tallou Jumalan Poikua, häpyäy armon Henkie eikä pie pyhänä Uuvven Šopimukšen Vertä, kumpasella hänet iččeh on pyhitetty! ₃₀Myöhän tunnemma Hänet, ken šanou:

₃₂Muistakkua, mimmoista oli ennein, šilloin konša työ vašta piäsijä valoh. Työ keštijä šilloin šuuret käršimykšet ta pisyjä lujina. ₃₃Yksie teistä nakrettih ta piinattih kaččelijien huviksi, toiset autettih niitä, kellä lankesi tuommoni kova oša. ₃₄Työ käršijä yheššä miun kera, konša olin rauvoissa. Työ että pannun vaštah, konša tiän hyvyset otettih teiltä, ka olija iloset, šentäh kun tiesijä, jotta taivahašša teilä on paremmat hyvyset. Niitä teiltä ei voi viijä.

₃₅Šentäh elkyä heittäkkyä pois rohkevutta, työ šuatta šiitä šuuren palkan. ₃₆Tiän pitäy keštyä, jotta voisija täyttyä Jumalan tahon ta niin šaisija omakšena šen, min Hiän lupasi. ₃₇Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu näin: