Kirjani jevreilöillä 13

₁Olkua keškenäh kuin vellet, tykäkkyä toini toista. ₂Olkua aina valmehet vaštuamah vierahie, šentäh kun eryähät yöšijua antuas's'a on otettu oman katon alla anhelija, iče šitä tietämättä. ₃Muistakkua vankija, niin kuin oisija iče rauvoissa hiän kera. Muistakkua kivutettuja, tuntouhan tiänki runko kivun.

₄Pitäkkyä parikuntaelämä kaikin puolin kunnivošša. Pisykkäh parikunnan yhtehini makuušija riähäštä puhtahana, šentäh kun Jumala suutiu huorineläjät ta vierahan naisen kera makuajat.

₅Elkyä juoškua rahan peräh, kun tyytykkyä šiih, mitä teilä on. Jumala Iče šano:

₇Muistakkua omie johtajie, niitä, ket šaneltih teilä Jumalan šanua. Pitäkkyä mieleššä, mitein hyö elettih, ta ottakkua heijän uško ičellänä malliksi. ₈Iisussa Hristossa on šama eklein, tänäpiänä ta ilmasen ijän.

₉Elkyä antakkua kaikenmoisien vierahien opaššukšien vetyä iččienä viäräh. Miän šytämie pitäy lujittua armolla eikä ruuvvilla, kumpasista kenkänä ei ole hyötyn.

₁₀Meilä on šemmoni alttari, kumpasella pantuja uhrija Vanhan Šopimukšen pappiloilla ei ole valtua šyyvvä. ₁₁Työhän tiijättä, jotta konša ylipappi riähkien šovittamisekši viey kaikistapyhimpäh elukkojen vertä, niin niijen elukkojen runkot poltetah linnan ulkopuolella. ₁₂Šentäh Iisussa niise kärši ta kuoli linnanveräjän ulkopuolella, jotta omalla Verellä pyhittyä rahvaš. ₁₃Niin jotta lähtekkä myö ihmisien joukošta Hänen luo ta kantakka šitä häpietä, mitä Hiän kanto. ₁₄Tiälä meilä ei ole ikuhista linnua, vain myö vuotamma ta ikävöičemmä šitä linnua, mi tulou.

₁₅Olka myö šentäh Iisussan kautti aina tuomašša Jumalalla uhriksi kiitoššanoja, šemmosie šanoja miän huulilta, mit kiitetäh Hänen nimie. ₁₆Šamoin muistakkua ruatua hyvyä ta antua omašta, šentäh kun šemmoset uhrit ollah Jumalalla mieleh.

₁₇Totelkua omie johtajie, taipukkua heijän tahtoh. Hyö vaipumatta huolehitah teistä, šentäh kun heijän pitäy vaššata teistä Jumalan ieššä. Anna hyö šuahah ruatua omua työtä hyvillä mielin, ei ohkuallen; še niätšen ois teilä vahinkokši.

₁₈Moliutukkua miän puolešta. Olemma varmoja šiitä, jotta miän omahenki on puhaš, šentäh kun tahomma elyä kaikin puolin oikein. ₁₉Varšinki šen puolešta tahtosin tiän moliutuvan, jotta rutompah piäsisin jälelläh tiän luo.

₂₀Rauhan Jumala nošti kuollehista miän Hospotin Iisussan Hristossan, lampahien šuuren Paimenen, kumpani omalla Verelläh lujitti ilmasenikusen Šopimukšen.

₂₁Molin, jotta Jumala varuštais tiät kaikella hyvällä, niin jotta voisija täyttyä Hänen tahon. Šen, mi on Hänellä mieleh, Hiän Iče luatikkah teissä, Iisussan Hristossan kautti. Hänellä kuuluu kunnivo aina ta ilmasen ijän! Amin.

₂₂Vellet, molin teitä, ottakkua käršivällisešti vaštah nämä opaššukšet. Miehän kirjutin aivan lyhyöšti. ₂₃Šen tahon vielä šanuo teilä, jotta miän velli Timofei piäsi tyrmäštä. Kun hiän tullou ajoissa, otan hänet matkah tiän luo.

₂₄Tervehtikkyä kaikkie tiän johtajie, tervehtikkyä kaikkie pyhie. Italijašta kotosin olijat vellet työnnetäh teilä tervehyisie.

₂₅Jumalan armuo teilä kaikilla! Amin.