Juakon kirjani 5

₁Kuulkua, työ pohatat! Itkekkyä ta valittakkua šitä kurjutta, mi teilä on tulošša. ₂Tiän pohasvuot on hapattu ta tiän vuattiet on koin šyömie. ₃Tiän kulta ta hopie on ruoššuttu. Niijen ruošme tovistau teitä vaštah ta šyöy tiän lihua kuin tuli. Työ oletta kerännyn äijän eluo näinä lopun aikoina. ₄Työ että makšan palkkua ruatajilla, kumpaset oltih tiän vil'l'oja leikkuamašša. Kuulkua: še palkka karjuu, ta leikkuajien valitukšet nouštih Hospotin Savaofan korvih. ₅Työ viettijä muan piällä yllinkylläistä elämyä ta mänijä omie himoja myöte. Työ oletta lihottan tiän šytäntä vieläi omana tappopäivänä. ₆Työ suutija ta tappoja Oikiemielisen; Hiän ei pannun teilä vaštah.

₇Šamoin työki, vellet, keštäkkyä Hospotin tuloh šuate. Kaččokkua, mitein muanruataja vuottau kallehie muan antimie. Käršivällisešti hiän vuottau šyyš- ta kevätvihmoja. ₈Työ niise olkua käršivälliset ta pisykkyä lujina, šentäh kun Hospotin tulo on lähellä. ₉Vellet, elkyä valittakkua toini toisen piällä, jotta teitä ei suutittais. Kaččokkua, Suutija jo šeisou ovilla. ₁₀Vellet, ottakkua muokkien keštämiseššä ta käršimiseššä malliksi Jumalan viessintuojat, kumpaset paistih Hospotin nimeššä. ₁₁Niitä, ket keššetäh loppuh šuate, myö šanomma ošakkahiksi. Työ oletta kuullun, mitein Jovi kešti, ta mitä Hospoti anto hänellä šen keštämisen lopušša. Hospoti on armollini ta prostija.

₁₂Ennein kaikkie, vellet, elkyä pošiutukkua taivahan, muan tahi minkänä muun kautti. Konša oletta myöti, šanokkua vain: «Ka no». Konša kiellättä, šanokkua: «Ei». Muitein työ jouvutta suutittaviksi.

₁₃Kun kellä teistä ollou muokkie, hiän moliutukkah. Kun ken ollou hyvillä mielin, hiän laulakkah psalmija. ₁₄Kun ken teistä läsinöy, kuččukkah hiän luokšeh uškojakunnan vanhimmat. Anna hyö voijellah häntä pyhävoilla Hospotin nimeššä ta molitah hänen puolešta. ₁₅Uškuon šanottu malittu parentau läsijän. Hospoti noštau hänet jaloillah, ta kun hiän ollou riähkäytyn, hänellä prostitah. ₁₆Niin jotta šanokkua omat riähät toini toisella ta moliutukkua toini toisen puolešta, jotta parenisija. Oikiemielisen malittu on voimakaš ta äijän voipa. ₁₇Il'l'a oli šamanmoini ihmini kuin myöki. Hiän moliutu vaipumatta, jotta ei vihmuis, ta niin mualla ei vihmun kolmeh ta puoleh vuoteh. ₁₈Ta konša hiän tuaš moliutu, taivaš anto vihman, ta mua kašvatti vil'l'an.

₁₉Vellet, kun teistä ken kiäntynöy pois tositiijošta ta toini ohjannou hänet jälelläh oikiella tiellä, ₂₀niin tietäkkyä tämä: ken kiäntäy riähkähisen viärältä tieltä, še pelaštau hänet kuolomašta ta kattau hänen monet riähät.