Šana tuli ihmisekši
1Alušša oli Šana.
Šana oli Jumalan kera,
ta Šana oli Jumala.
2Aivan alušta šuate Šana oli Jumalan kera.
3Kaikki šynty Šanan voimalla.
Mitänä, mi on šyntyn,
ei ole šyntyn ilmain Häntä.
4Häneššä oli elämä,
ta elämä oli ihmisillä valona.
5Valo paistau pimieššä,
eikä pimiellä ollun šiih valtua.
6Tuli mieš, kumpasen työnsi Jumala. Hänen nimi oli Iivana. 7Hiän tuli tovistamah, šanelomah Valošta, jotta hänen šanoman kautti kaikin ušottais šiih Valoh. 8Iivana iče ei ollun še Valo, hiän vain tuli tovistamah šiitä Valošta.
9Tosi Valo, mi valottau jokahisella ihmisellä,
oli tulošša muailmah.
10Muailmašša Hiän oli,
ta Hänen kautti muailma oli luajittu,
ka muailma ei tunten Häntä.
11Hiän tuli oman rahvahan luo,
Hänen rahvaš vain ei ottan Häntä vaštah.
12Kuitenki kaikilla, ket otettih Hänet vaštah,
Hiän anto vallan tulla Jumalan lapšiksi,
kaikilla niillä, ket ušotah Hänen nimeh.
13Heistä ei tullun Jumalan lapšie ihmisen tahošta,
ei runkon himošta,
ei miehen halušta,
vain Jumalašta.
14Šana tuli ihmisekši
ta eli miän kera.
Myö šaima kačella Hänen jumalallista valuo,
valuo, kumpasen Tuatto ainuolla Pojallah antau.
Poika oli täyši armuo ta toven tietuo.
15Iivana tovisti Pojašta ta karju: «Tämä on Še, keštä šanoin: Še, ken tulou miun jälkeh, on milma šuurempi. Hiän kaččuot on ollun olomašša ennein milma.»
16Poika on täyši armuo,
ta Hänen armošta myö kaikin olemma šuanun
armuo armon piällä.
17Sakonan toi Moissei,
a armon ta tositiijon toi Iisussa Hristossa.
18Jumalua ei ole kenkänä konšana nähnyn.
Ainut Poika, kumpani Iče on Jumala
ta kumpani on aina Tuaton šytäntä lähellä,
Hiän opašti miät tuntomah Jumalua.
Iivana Kaštaja, Jumalan viessintuoja
19Jevreijen vanhimmat työnnettih Jerusalimista pappija ta leeviläisie kyšymäh Iivana Kaštajalta: «Kenpä šie olet?» 20Iivana šano toven, ei peitellyn. Hiän šano: «En mie ole Hristossa». 21Hyö kyšyttih: «Kenpä šie šilloin olet? Oletko Il'l'a?» Iivana vaštasi: «En ole». «No oletko šie še luvattu Jumalan viessintuoja?» Hiän vaštasi: «En». 22Šiitä hyö šanottih: «Ka kenpä šie šilloin olet? Miän pitäy viijä vaštauš niillä, ket miät työnnettih. Mitä šie šanot ičeštäš?» 23Iivana vaštasi: «Mie olen iäni, mi karjuu tyhjäššä muašša, jotta tašottakkua Hospotilla tie. Niinhän Jumalan viessintuoja Isaija einušti.»
24Iivanan luo työnnetyt oltih farisseita. 25Hyö kyšyttih häneltä: «Ka mintäh šie kaššat ihmisie, kun et olle Hristossa, et Il'l'a etkä še luvattu Jumalan viessintuoja?» 26Iivana vaštasi: «Mie kaššan veješšä, a tiän kešeššä on vieläi toini Mieš, kumpaista työ että tunne. 27Hiän on Še, ken tulou miun jälkeh, vain on milma šuurempi. Mie en kelpua ni Hänen kenkien nauhoja kerittämäh.»
28Tämä oli Jortanojovella, Vifavarašša, missä Iivana oli kaštamašša.
Jumalan pyhä Vuonna
29Toisena päivänä Iivana Kaštaja näki, jotta Iisussa matkuau Hänen luokši. Iivana šano: «Kaččokkua, tuošša on Jumalan Vuonna, ken ottau piälläh koko muailman riähän! 30Hiän on Še, keštä šanoin: ‘Miun jälkeh tulou Mieš, kumpani on milma šuurempi, šentäh kun Hiän on ollun olomašša ennein milma’. 31Mie niise en tunten Häntä, ka juuri šitä vaššen mie tulin kaštamah veješšä, jotta Israeli šais tietyä, ken Hiän on.»
32Iivana tovisti ta šano: «Mie nävin, mitein Henki laškeutu taivahašta niin kuin kyyhkyni ta jäi Hänen piällä. 33Mie niise en Häntä tunten. No Jumala, kumpani työnsi miut kaštamah veješšä, šano miula: ‘Kenen piällä niät Henken laškeutuvan ta jiävän, Še kaštau Pyhällä Henkellä’. 34Mie nävin šen ta tovissan, jotta tämä Mieš on Jumalan Poika.»
Iisussan enšimmäiset opaššettavat
35Toisena päivänä Iivana Kaštaja tuaš šeiso šiinä šamašša paikašša, ta hänen kera oli kakši hänen opaššettavua. 36Hiän näki, jotta Iisussa matkasi kyličči, ta šano: «Kaččokkua, tuošša on Jumalan Vuonna!» 37Kun opaššettavat kuultih Iivanan šanat, hyö lähettih Iisussalla jälkeh. 38Iisussa kiänty ta näki, jotta hyö matatah Hänellä jäleššä. Šiitä Hiän kyšy: «Mitä teilä pitäy?» Hyö šanottih: «Ravvi, missä Šie elät?» – ravvi merkiččöy: opaštaja. 39Iisussa šano: «Läkkä, niin niättä». Hyö mäntih ta nähtih, missä Iisussa eläy, ta jiätih Hänen luokši loppupäiväkši. Oli jo iltapäivä, kymmeneš tunti.
40Yksi niistä, ket kuultih Iivanan šanat ta lähettih Iisussalla jälkeh, oli Ontrei, Simoni Petrin velli. 41Enšin hiän ečči Simoni-velleh ta šano hänellä: «Myö löysimä Hristossan!» – še merkiččöy: Voijetun. 42Ontrei vei velleh Iisussan luo. Iisussa kaččo häneh ta šano: «Šie olet Jonan Simoni. Šiun nimekši tulou Kifa» – še on: Petri.
43Toisena päivänä Iisussa oli lähöššä Galileijah. Hiän näki Hilipän ta šano hänellä: «Lähe Miun matkah». 44Hilippä oli Vifsaidašta, šamašta linnašta, mistä Ontrei ta Petri oltih. 45Hilippä näki Nafanailin ta šano hänellä: «Myö löysimä Šen, keštä Moissein Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjat tovissetah! Hiän on Iisussa, Joosefin poika Nasaretista.» 46Nafanail kyšy: «Voitko Nasaretista tulla mitänä hyvyä?» Hilippä šano: «Tule, niin niät».
47Konša Iisussa näki, jotta Nafanail tulou, Hiän šano: «Šiinä on oikie israelilaini, mieš, kumpasešša ei ole valehta!» 48Nafanail kyšy: «Mistä Šie miut tiijät?» Iisussa vaštasi hänellä: «Jo ennein kuin Hilippä kučču šilma, Mie nävin šiut smokvapuun alla». 49Nafanail šano: «Ravvi, Šie olet Jumalan Poika, Šie olet Israelin Čuari!» 50Iisussa šano hänellä: «Ušotko šie jo šentäh, kun šanoin, jotta nävin šiut smokvapuun alla? Äijyä kummempuaki šuat vielä nähä.» 51Ta Hiän jatko: «Toven totta šanon teilä: täštä ielläh työ niättä taivahan veräjät kahallah ta niättä, mitein Jumalan anhelit liikutah ylöš ta alaš šiinä, missä Ihmisen Poika on».
