Iivanan jevanheli 11

₁Eryäš Luasari-nimini mieš läsi. Hiän eli Vifanijašša, šamašša kyläššä, missä elettih hänen čikot Muarie ta Marppa. ₂Tämä Muarie oli še, kumpani voiteli Hospotin jalat hajuvoitiella ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah, a še läsijä Luasari oli Muarien velli.

₃Čikokšet työnnettih Iisussalla šana: «Hospoti, nyt še, ketä Šie tykkyät, kipeyty». ₄Tämän kuultuo Iisussa šano: «Ei tämä tauti ole kuolomakši vain Jumalan kunnivokši. Šen kautti Jumalan Pojan jumalallini valo tulou näkyvih.» ₅Iisussa tykkäsi Marppua ta hänen čikkuo ta Luasarie.

₆Kuultuo, jotta Luasari läsiy, Iisussa viipy vielä kakši päivyä šielä, missä šilloin oli. ₇Šen jälkeh Hiän šano opaššettavilla: «Läkkä myö jälelläh Juutijah». ₈Opaššettavat šanottih: «Ravvi, tuanoin jevreit tahottih kivittyä Šilma. Tuaško Šie olet šinne mänöššä?» ₉Iisussa šano heilä: «Päiväššä on kakšitoista tuntie. Ken liikkuu päivällä, še ei kompaššu, šentäh kun hiän näköy tämän muailman valon. ₁₀Ka še, ken liikkuu yöllä, kompaštelou – eihän häneššä ičeššäh ole valuo.»

₁₁Tämän šanottuo Iisussa lisäsi: «Miän Luasari-velli makuau, ka Mie lähen häntä noššattamah». ₁₂Opaššettavat šanottih: «Hospoti, kun hiän muannou, niin parenou». ₁₃Iisussa pakasi Luasarin kuolomašta, a opaššettavat smietittih Hänen pakajavan tavallisešta unešta. ₁₄Šentäh Iisussa šano šuorah: «Luasari on kuollun. ₁₅Tiän takie olen hyvilläni, jotta Mie en ollun šielä: tämä lujittau tiän uškuo. Läkkä myö hänen luo.» ₁₆Šiitä Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, šano toisilla opaššettavilla: «Läkkä, kuolemma kaikki yheššä Hänen kera».

₁₇Konša Iisussa tuli Vifanijah, Hänellä šanottih, jotta Luasari on jo nellättä päivyä kalmašša. ₁₈Vifanija oli lähellä Jerusalimie, šiinä viijentoista stadien piäššä. ₁₉Monet jevreit oli tultu rauhottamah Marppua ta Muarieta vellen kuoloman murehešša.

₂₀Kun Marppa kuuli Iisussan tulošta, hiän läksi Hänellä vaštah. Muarie jäi kotih. ₂₁Marppa šano Iisussalla: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun velli ei ois kuollun. ₂₂Kuitenki tiijän, jotta Jumala antau Šiula kaiken, mitä Häneltä kyšyt.» ₂₃Iisussa šano: «Velleš noušou kuollehista». ₂₄Marppa vaštasi: «Tiijän, jotta hiän noušou viimesenä päivänä, kuollehista noušomisen päivänä». ₂₅Iisussa šano: «Mie olen kuollehista noušomini ta elämä. Ken uškou Miuh, še eläy, vaikka ois kuollun. ₂₆Eikä yksikänä, ken eläy ta uškou Miuh, ikinäh kuole. Ušotko tämän?» ₂₇Marppa vaštasi: «Ušon, Hospoti! Mie ušon, jotta Šie olet Hristossa, Jumalan Poika, kumpasen muailmah tuluo on vuotettu.»

₂₈Tämän šanottuo Marppa myöšty kotih, kučču Muarie-čikon ta šano hänellä peitočči: «Opaštaja on tiälä ta kuččuu šilma». ₂₉Tämän kuultuo Muarie šamašša nousi ta läksi Iisussan luo. ₃₀Iisussa ei vielä tullun kyläh, kun oli šamašša paikašša, missä Marppa Hänet näki. ₃₁Kun jevreit, kumpaset oltih pirtissä Muarien murehta lieventämäššä, nähtih, jotta hiän äkkie nousi ta läksi uloš, hyö mäntih peräššä. Hyö arveltih, jotta hiän on mänöššä kalmoilla itkömäh.

₃₂Konša Muarie tuli šinne, missä Iisussa oli, ta näki Hänet, hiän heitty Iisussan jalkoih ta šano: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun veikko ei ois kuollun». ₃₃Kun Iisussa näki, jotta Muarie itköy ta hänen kera tulluot jevreit niise itetäh, Hänellä tuli paha mieleštä. ₃₄Hiän kyšy: «Missä Luasarin kalma on?» Hyö vaššattih: «Hospoti, tule kaččomah». ₃₅Iisussa itki. ₃₆Jevreit šanottih: «Kaččokkua, mitein Hiän tykkäsi Luasarie». ₃₇A eryähät heistä šanottih: «Kun Hiän šuatto parentua šokien šilmät, eikö Hiän ois voinun piettyä Luasarie kuolomašta?»

₃₈Šyväššä tušašša Iisussa tuli Luasarin kalmalla. Še oli kallivoh lohkottu kalmakotini ta šen šuušša oli kivi. ₃₉«Ottakkua kivi pois», käški Iisussa. Marppa, vainuan čikko, šano Hänellä: «Hospoti, hiän jo haisuu. Hiän on jo nellättä päivyä kalmašša.» ₄₀Iisussa vaštasi: «Enkö šanon šiula, jotta šuat nähä Jumalan voiman, kun uškonet?»

₄₁Kivi otettih pois kalmakotisen šuušta. Iisussa nošti šilmät ylähyäkši ta šano: «Tuatto, Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie kuulet Milma. ₄₂Mie tiijän, jotta Šie aina kuulet Milma. No šanon tämän näijen ympärillä šeisojien ihmisien tähen, anna hyö ušottais, jotta Šie Miut työnsit.» ₄₃Tämän šanottuo Iisussa karjahti lujalla iänellä: «Luasari, tule pois šieltä!» ₄₄Šiitä kuollut tuli kalmakotisešta, jalat ta kiät šiteissä ta näkö paikalla katettuna. Iisussa šano: «Piäštäkkyä hänet šiteistä ta antakkua hänen männä».

₄₅Monet niistä jevreilöistä, kumpaset oli tultu Muarien luo ta nähty, mitä Iisussa ruato, ušottih Häneh. ₄₆Kuitenki eryähät heistä lähettih farisseijen luo ta šanottih, mitä Iisussa oli ruatan.

₄₇Ylipapit ta farisseit kerättih Neuvokunta ta kyšyttih: «Mitä myö voisima ruatua? Še Mieš luatiu äijän merkkiruatoja. ₄₈Kun antanemma Hänen jatkua, niin kaikin ruvetah uškomah Häneh. Šiitä riimalaiset tullah ta otetah meiltä tämä pyhä paikka ta šamoin koko miän kanša.» ₄₉Šilloin yksi heistä, Kaijafa, kumpani šinä vuotena oli ylipappina, šano: «Työ että tiijä mitänä. ₅₀Ettäkö malta, jotta meilä ois parempi, kun yksi mieš kuolis kanšan puolešta, kuin koko kanša hävieis?» ₅₁Tämä ei ollun hänen oma ajatuš. Šen vuuvven ylipappina hiän einušti, jotta Iisussa kuolou kanšan puolešta. ₅₂Eikä Hiän kuole yksistäh šen kanšan puolešta, ka vieläi kerätäkšeh yhteh kaikki hajallah olijat Jumalan lapšet.

₅₃Šiitä päiväštä lähtien Neuvokunta rupesi hommuamah Iisussan šurmuamista. ₅₄Šentäh Iisussa enämpi ei liikkun kaikkien nähen Juutijašša vain šiirty lähemmäkši tyhjyä muata. Šielä, Efraimi-nimiseššä linnašša, Hiän olekšenteli omien opaššettavien kera.

₅₅Jevreijen Äijänpäivän pruasniekka oli läššä, ta monet tultih kylistä Jerusalimih jo ennein Äijyäpäivyä tavanmukasie puhissušmänöjä pitämäh. ₅₆Hyö ečittih Iisussua ta paistih keškenäh jumalankojissa: «Mitä arveletta? Tullouko Hiän pruasniekalla?» ₅₇Ylipapit ta farisseit oli annettu käšky, jotta kun ken tietänöy, missä Iisussa on, šanois heilä. Šilloin hyö voitais ottua Hänet kiini.