Iivanan jevanheli 13

₁Äijänpäivän pruasniekka oli tulošša. Iisussa tiesi, jotta nyt tuli še aika, konša Hänen pitäy šiirtyö täštä muailmašta Tuaton luo. Hiän aina tykkäsi niitä, ket oltih Hänen omie täššä muailmašša, ta Hiän tykkäsi heitä viimeseh šuate.

₂Iisussa ta opaššettavat oltih iltasella. Juaveli oli jo pannun Juutan, Simoni Iskariotin pojan, šytämeh ajatukšen, jotta pettyä Iisussa. ₃Iisussa tiesi, jotta Tuatto on antan kaiken Hänen valtah. Hiän tiesi, jotta Hiän on tullun Jumalan luota ta nyt myöštyy Jumalan luo. ₄Hiän nousi iltaselta, heitti sviitkan piältäh, otti käsipaikan ta šito šen vyötäröllä. ₅Šiitä Hiän kuato vettä pešuaštieh, rupesi pešömäh opaššettavien jalkoja ta pyyhkimäh niitä käsipaikalla, kumpani oli Hänen vyötäröllä.

₆Konša Iisussa tuli Simoni Petrin kohalla, Petri šano: «Hospoti, Šiekö še pešet miun jalat?» ₇Iisussa vaštasi: «Mitä Mie nyt ruan, šitä šie et vielä malta, ka myöhemmin šie šen maltat». ₈Petri šano Hänellä: «Šie et ikinä šua peššä miun jalkoja!» Iisussa vaštasi: «Kun Mie en pešše šilma, niin šiula ei ole šijua Miun luona». ₉Šiitä Simoni Petri šano: «Hospoti, elä peše yksistäh miun jalkoja, peše kiät ta piäki». ₁₀Iisussa vaštasi: «Šiltä, ken on kylpen, pitäy peššä vain jalat, muitein hiän on jo puhaš. Työ oletta jo puhtahat, vain että kaikin.» ₁₁Iisussa tiesi, ken Hänet pettäy, šentäh Hiän šano, jotta ei hyö kaikin olla puhtahat.

₁₂Peštyö heijän jalat Iisussa pani sviitkan piälläh ta mäni tuaš paikallah. Hiän šano heilä: «Maltattako työ, mitä Mie teilä ruavoin? ₁₃Työ pakautatta Milma Opaštajakši ta Hospotiksi ta oikein ruatta: šehän Mie olen. ₁₄Niin kuin Mie, tiän Hospoti ta Opaštaja, pesin tiän jalat, niin tiänki pitäy peššä toini toiselta jalat. ₁₅Mie luajin tämän teilä malliksi. Ruatakkua työ šamoin kuin Mie ruavoin. ₁₆Toven totta šanon teilä: ei käškyläini ole isäntyä šuurempi eikä työnnetty työntäjyä šuurempi. ₁₇Nyt kun työ tämän tiijättä, niin ošakkahat oletta, kun näin ruatta.

₁₈Mie en šano tätä teistä kaikista. Tiijän, ketä olen valinnun. No tämän Pyhien Kirjutukšien šanan pitäy täyttyö: ‘Še, ken šyöy Miun kera leipyä, noušou Milma vaštah’. ₁₉Šanon tämän teilä jo nyt, ennein kuin še tapahtuu, jotta työ uškosija Miun olovan Še, ken Mie olen. ₂₀Toven totta šanon teilä: ken ottau vaštah šen, kenen Mie työnnän, še ottau vaštah Miut. Ta ken ottau vaštah Miut, še ottau vaštah Miun Työntäjän.»

₂₁Tämän šanottuo Iisussa henken tušašša virkko opaššettavillah: «Toven totta šanon teilä: yksi teistä pettäy Miut». ₂₂Opaššettavat kačeltih toini toista tietämättä, keštä Hiän pakasi.

₂₃Yksi opaššettavista, še, ken oli Iisussalla armahin, oli iltasella Iisussan viereššä. ₂₄Simoni Petri anto hänellä merkin, jotta kyšyis Iisussalta, keštä Hiän pakajau. ₂₅Opaššettava šiirty lähemmäkši Iisussua, kiänty Häneh päin ta kyšy: «Hospoti, kenpä še on?» ₂₆Iisussa vaštasi: «Še, kellä Mie annan tämän leipäpalan». Šiitä Hiän kašto palan ta anto šen Juutalla, Simoni Iskariotin pojalla. ₂₇Šamašša, kun Juuta otti leipäpalan, šaatana mäni häneh. Iisussa šano hänellä: «Mitä ruat, rua ruttoseh!» ₂₈Kenkänä iltasella olijista ei piäššyn tolkkuh, mintäh Iisussa šano hänellä näin. ₂₉Juutalla oli yhtehini kukkaro. Šentäh eryähät smietittih, jotta Iisussa käški hänen oštua mitänih pruasniekakši tahi antua miilostinua köyhillä. ₃₀Leipäpalan šyötyö Juuta läksi heti uloš. Oli yö.

₃₁Konša Juuta oli männyn, Iisussa šano: «Nyt Ihmisen Pojan kunnivo tuli näkyvih, ta Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä. ₃₂Ta kun Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä, niin Jumala niise näyttäy Hänen kunnivon Ičeššäh, ta rutto näyttäyki. ₃₃Lapšet, vain vähäsen aikua Mie olen tiän kera. Työ ečittä Milma, ka Mie šanon nyt teilä šaman, min šanoin jevreilöilläki: kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla. ₃₄Mie annan teilä uuvven käšyn: tykäkkyä toini toista! Niin kuin Mie olen tykännyn teitä, šamoin työki tykäkkyä toini toista. ₃₅Kaikin tiijetäh, jotta työ oletta Miun opaššettavat, kun työ tykännettä toini toista.»

₃₆«Hospoti, kunnepa Šie mänet?» kyšy Simoni Petri. Iisussa vaštasi: «Kunne Mie mänen, šinne šie et voi Miun kera nyt lähtie, ka myöhemmin tulet». ₃₇Petri šano: «Hospoti, mintähpä mie nyt en voi tulla Šiun kera? Mie annan vaikka oman henken Šiun puolešta.» ₃₈Iisussa šano hänellä: «Šiekö annat henkeš Miun puolešta? Toven totta šanon šiula: ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta.»