Iivanan jevanheli 14

₁«Elkyä olkua huolissana. Uškokkua Jumalah ta uškokkua Miuh. ₂Miun Tuaton koissa on monta huonehta – mitein še muitein Mie šanosin, jotta mänen valmistamah teilä elošijua. ₃Mie mänen valmistamah teilä šijua. Šiitä tulen jälelläh ta käyn tiät luokšeni, jotta šaisija olla šielä, missä Mie olen. ₄Työ kyllä tiijättä tien šinne, kunne Mie mänen.»

₅Homa šano Iisussalla: «Hospoti, emmä myö tiijä, kunne Šie mänet. Mistäpä myö šilloin voisima tietyä tien?» ₆Iisussa vaštasi: «Mie olen še oikie tie, mi viey elämäh. Kenkänä ei piäše Tuaton luo muitein kuin Miun kautti. ₇Kun työ tietäsijä Miut, niin tietäsijä Miun Tuatonki. Työ tiijättä Hänet jo nyt, šentäh kun oletta nähnyn Hänet.»

₈Hilippä šano Iisussalla: «Hospoti, näytä meilä Tuatto, muuta myö emmä taho».

₉Iisussa vaštasi:

«Näin pitälti Mie olen ollun tiän kera, ta šie et vielä tiijä Milma, Hilippä. Ken on nähnyn Miut, on nähnyn Tuaton. Mitein šie voit šanuo: ‘Näytä meilä Tuatto’? ₁₀Etkö ušo, jotta Mie olen Tuatošša ta Tuatto on Miušša? Kun pakajan teilä, en pakaja omašta piäštäni. Tuatto, kumpani on Miušša, ruatau omie ruatojah Miun kautti. ₁₁Uškokkua, kun šanon, jotta Mie olen Tuatošša ta Tuatto on Miušša. Kun että muitein uškone, niin uškokkua Miun ruatojen takie.

₁₂Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, še ruatau šemmosie ruatoja, mimmosie Mie ruan, ta vieläi niitä šuurempie. Mie niät mänen Tuaton luo. ₁₃Ta mitä vain työ kyšynettä Tuatolta Miun nimeššä, šen Mie ruan, anna Tuaton jumalallini valo tulis näkyvih Pojašša. ₁₄Mitä työ Miun nimeššä kyšyttä, šen Mie ruan.»

₁₅«Kun työ tykännettä Milma, työ elättä Miun käškyjen mukah. ₁₆Mie molin Tuatolta, ta Hiän antau teilä toisen Puolistajan, kumpani on tiän kera ilmasen ijän. ₁₇Tämä Puolistaja on Toven Henki. Muailma ei voi šitä Henkie šuaha, šentäh kun še ei niä Häntä eikä tiijä Häntä. Ka työ tiijättä Hänet, šentäh kun Hiän pisyy tiän luona ta on teissä.

₁₈En Mie jätä teitä orpoloiksi, vain tulen tiän luo. ₁₉Pieni rupiema, ta muailma enämpi ei niä Milma, vain työ niättä, šentäh kun Mie elän ta työ niise elättä. ₂₀Šinä päivänä työ maltatta, jotta Mie olen Tuatoššani ta työ oletta Miušša, Mie teissä. ₂₁Ken on ottan omah šytämeh Miun käšyt ta eläy niijen mukah, še tykkyäy Milma. Miun Tuatto tykkyäy šitä, ken tykkyäy Milma. Mie niise tykkyän häntä ta jiävin Iččeni hänellä.»

₂₂Juuta – še toini, ei Iskariot – šano Iisussalla: «Hospoti, mintäh niin? Mintäh jiävit Iččeš vain meilä, et muailmalla?»

₂₃Iisussa vaštasi:

«Kun ken tykännöy Milma, še eläy Miun šanan mukah. Miun Tuatto tykkyäy häntä, ta Tuatto ta Mie tulemma hänen luokši ta jiämmä hänen luo elämäh. ₂₄Ken ei tykkyä Milma, še ei elä Miun šanan mukah. A še šana, min työ kuuletta, ei ole Miun oma, kun Tuaton, kumpani on Miut työntän.

₂₅Näitä Mie pakajan teilä nyt, kuni vielä olen tiän kera. ₂₆Tuatto työntäy teilä Miun nimeššä Puolistajan, Pyhän Henken. Hiän opaštau teilä kaiken ta muissuttau teilä kaikešta, mitä Mie olen teilä paissun.

₂₇Mie jätän teilä rauhan. Oman rauhani Mie teilä annan, en šemmoista, mimmosen muailma antau. Elkyä olkua huolissana, elkyä varakkua. ₂₈Kuulija vet, mitä Mie šanoin: Mie mänen pois, ka tulen tuaš tiän luo. Kun työ tykkyäsijä Milma, niin oisija hyvillänä šiitä, jotta Mie mänen Tuaton luo, šentäh kun Tuatto on Milma šuurempi. ₂₉Mie pakajan teilä täštä jo nyt, kuni še ei vielä tapahtun, jotta työ uškosija, konša še tapahtuu. ₃₀Enämpi en tiän kera pakaja, šentäh kun tämän muailman isäntä on jo tulošša. Miuh hänellä ei ole mitänä valtua. ₃₁Mie ruan niin kuin Tuatto on käšken Miun ruatua, anna muailma tietäis, jotta Mie tykkyän Tuattuo. Nouškua, lähemmä tiältä!»