Iisussa näyttäytyy opaššettavillah Tiverijanjärvellä
1Tämän jälkeh Iisussa tuaš näyttäyty omilla opaššettavilla, nyt Tiverijanjärvellä. Še oli näin:
2Simoni Petri, Homa ili niin šanottu Didimos, Nafanail Galileijan Kuanašta, Savvatein pojat ta kakši muuta Iisussan opaššettavua oltih yheššä. 3Simoni Petri šano: «Mie lähen kalalla». Toiset šanottih: «Myö niise lähemmä šiun kera». Hyö šamašša lähettih ta aššuttih veneheh, vain ei šuatu šinä yönä mitänä.
4Konša huomeneš koitti, Iisussa šeiso rannalla, ka opaššettavat ei tunnettu Häntä. 5Iisussa karju heilä: «Hoi, lapšet! Onko teilä mitä šyötävyä?» Hyö vaššattih Hänellä: «Ei ole». 6Iisussa šano: «Luokua verkko venehen oikiella puolella, niin šuatta». Hyö luotih verkko, vain ei jakšettu noštua šitä, kun kalua tuli niin äijän. 7Šiitä še opaššettava, ken oli Iisussalla armahin, šano Petrillä: «Še on Hospoti!» Konša Simoni Petri kuuli, jotta Še on Hospoti, hiän punalti vyötäröllä vuattien, šentäh kun oli jakšautun, ta hyppäsi veteh. 8A muut opaššettavat tultih venehellä ta vejettih peräššä verkkuo, mi oli täyši kalua. Hyö ei oltu loittuona rannašta, šiinä kahenšuan kyynärän piäššä.
9Rannalla nouštuo opaššettavat nähtih, jotta šielä oli hiilillä paistumašša kalua ta viereššä oli leipä. 10Iisussa šano heilä: «Tuokua tänne niitä kaloja, mitä nyt šaita». 11Simoni Petri aštu veneheh ta veti verkon mualla. Še oli täyši šuurta kalua, kaikkieh šata viisikymmentä kolme. Vaikka niitä oli niin äijän, verkko ei revinnyn.
12Iisussa šano: «Tulkua šyömäh». Yksikänä opaššettavista ei ruohtin kyšyö Häneltä: «Kenpä Šie olet?» Hyö niätšen tiijettih, jotta Še on Hospoti. 13Iisussa tuli, otti leivän ta anto heilä, ta kalua niise anto. 14Tämä oli jo kolmaš kerta, kun Iisussa kuollehista nouštuo näyttäyty opaššettavillah.
Iisussa ta Petri
15Konša hyö oli šyöty, Iisussa šano Simoni Petrillä: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma enämmän kuin nämä toiset?» Petri vaštasi: «Tykkyän, Hospoti. Šie tiijät, jotta tykkyän Šilma.» Iisussa šano: «Ruoki Miun vuonnoja». 16Šiitä Iisussa kyšy toiseh kertah: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma?» Petri šano Hänellä: «Tykkyän, Hospoti. Šie tiijät, jotta mie tykkyän Šilma.» Iisussa šano: «Paimenna Miun lampahie». 17Vielä kolmannen kerran Iisussa kyšy: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma?» Petrin mieli pahottu šiitä, jotta Iisussa kolmannen kerran kyšy häneltä: «Tykkyätkö šie Milma?» Hiän šano: «Hospoti, Šie tiijät kaiken. Šie tiijät, jotta tykkyän Šilma.» Iisussa šano Petrillä: «Paimenna Miun lampahie. 18Toven totta šanon šiula: Konša šie olit nuori, šie šivoit iče oman vyöš ta mänit kunne tahoit. No konša tulet vanhakši, šie ojennat käteš ta toini šitou šiula vyön ta viey šinne, kunne et tahtois.»
19Näin Iisussa šano, kun tahto juohattua, mimmosella šurmalla Petri tuou kunnivuo Jumalalla. Šiitä Hiän šano: «Aššu Miun kera».
Kaiken tämän tovistaja
20Petri kiänty kaččomah tuakšeh ta näki, jotta heilä peräššä tuli Iisussan armahin opaššettava, še, ken iltasella ollešša šiirty lähemmäkši Iisussua ta kyšy: «Hospoti, kenpä Šiut pettäy?» 21Tämän opaššettavan nähtyö Petri kyšy Iisussalta: «Hospoti, miteinpä tuolla opaššettavalla käypi?» 22Iisussa šano Petrillä: «Mitä še šiuh kuuluu, vaikka Mie tahtosin, jotta hiän jäis tänne šini, kuni Mie en tule? Aššu šie Miun kera.»
23Täštä läksi uškovellien kešeššä pakina, jotta še opaššettava ei kuole. Kuitenki Iisussa ei šanon Petrillä, jotta še ei kuole. Hiän šano: «Mitäpä še šiuh kuuluu, vaikka tahtosin, jotta hiän jäis tänne šini, kuni Mie en tule?»
24Juuri tämä opaššettava tovistau kaikešta täštä. Hiän on tämän kirjan kirjuttan, ta myö tiijämmä, jotta hänen tovissukšeh voit uškuo.
25Äijän muutaki Iisussa ruato. Kun ruvettais kirjuttamah kohta kohalta še kaikki muistih, niin arvelen, jotta koko muailmah ei šovittais ne kirjat, kumpaset pitäis kirjuttua. Amin.