Lukan jevanheli 1

₁Monet on ruvettu kirjuttamah kaikešta šiitä, mitä miän kera oli ollun. ₂Hyö kirjutettih šen mukah, mitä meilä paistih ne, ket ihan alušta šuate nähtih omin šilmin kaiken ta ruvettih levittämäh Jumalan šanua. ₃Niin mieki tarkkah tutkin kaiken alušta loppuh. Šiitä piätin kirjuttua šilma varoin, arvosa Feofili, kaikki as's'at järeštäh. ₄Šiitä šie iče niät, jotta totta on še, mitä šiula on opaššettu.

₅Šiih aikah, konša Iiroti oli Juutijan čuarina, šielä eli Saharei-nimini pappi. Hiän oli Avijan pappijoukošta. Hänen naini oli Jelisaveta, pappi Aaronin šuvušta. ₆Molommat hyö oltih Jumalan šilmissä oikiemieliset ta vijattomat ta elettih kaikkien Hospotin käškyjen ta juohatukšien mukah. ₇No heilä ei ollun lapšie, šentäh kun Jelisaveta ei voinun tulla pakšukši, ta hyö molommat oltih jo vanhat.

₈Yhen kerran Saharei oli toimittamašša papin töitä Jumalan ieššä oman joukon vuorolla. ₉Niin kuin aina, papit pantih arpua töistä. Arpomisen mukah Saharein piti männä Hospotin jumalankotih polttamah luatanua. ₁₀Šillä aikua, kuni hiän kuati, šuuri rahvašjoukko moliutu ulkopuolella. ₁₁Šiitä Sahareilla näyttäyty Hospotin anheli. Hiän šeiso kuajinta-alttarin oikiella puolella. ₁₂Anhelin nähtyö Saharei šäpšähti ta vareutu. ₁₃A anheli šano hänellä: «Elä varaja, Saharei. Šiun malittu on kuultu: šiun naini Jelisaveta šuau šiula pojan, ta šie annat hänellä nimen Iivana. ₁₄Hiän tuou šiula äijän iluo ta hyvyä mieltä, ta monet ihaššutah, kun hiän šyntyy. ₁₅Häneštä tulou šuuri Jumalan mieš. Hiän ei juo viinua eikä muita väkövie. Jo ennein šyntymistä hiän on täyši Pyhyä Henkie. ₁₆Hiän kiäntäy monet israelilaisista Hospotin, heijän Jumalan puoleh. ₁₇Il'l'an henkeššä ta voimašša hiän aštuu Hospotin iellä. Hiän kiäntäy tuattojen šytämet lapšien puoleh ta panou tottelomattomat ajattelomah oikiemielisien tapah. Näin hiän valmistau rahvahan ottamah vaštah Hospotin.»

₁₈Šiitä Saharei kyšy anhelilta: «Mistäpä mie tiijän, jotta käypi niin kuin šie šanot? Miehän olen vanha ta miun naini niise on vanha.» ₁₉Anheli vaštasi hänellä: «Mie olen Gavriil, yksi niistä, kumpaset šeisotah Jumalan ieššä. Hiän työnsi miut pakajamah šiun kera ta tuomah šiula tämä hyvä viesti. ₂₀No šie tulet mykäkši etkä voi paissa šini, kuni tämä kaikki ei stuaniuvu. Näin käypi šentäh, kun šie et uškon miun šanoja, kumpaset täytytäh omalla ajallah.»

₂₁Ihmiset vuotettih Sahareita ta kummekšittih, mintäh hiän niin pitälti on jumalankojissa. ₂₂A konša hiän tuli šieltä, hiän ei voinun paissa heijän kera. Šiitä ihmiset hokšattih, jotta jumalankojissa ken lienöy näyttäytyn hänellä. Saharei vain näytti heilä merkkijä käsilläh ta jäi mykäkši.

₂₃Sluušintapäivien loputtuo Saharei myöšty kotih. ₂₄Vähäsen ajan piäštä hänen naini Jelisaveta tuli pakšukši. Viisi kuukautta hiän peitteli šitä kaikilta, ičekšeh vain pakasi: ₂₅«Tämän Hospoti luati miula. Hiän kiänty miun puoleh ta piäšti häpieštä rahvahan ieššä.»

₂₆Konša Jelisaveta oli kuuvvennella kuukauvella, Jumala työnsi anheli Gavriilan Galileijah Nasaretin linnah. ₂₇Hänellä oli viesti Muarie-nimisellä neiččyöllä. Muarie oli kihloissa Joosefi-nimisen miehen kera, kumpani oli Tuavitan šuvušta. ₂₈Muarien luo tultuo anheli šano hänellä: «Terveh, Muarie! Šie olet šuanun armon Jumalan šilmissä, ta Hiän on šiun kera. Šie olet toisie naisie ošakkahampi.» ₂₉Kun Muarie näki anhelin, hiän pöläšty ta ihmetteli, mitä vois tarkottua tämmöni tervehintä. ₃₀Anheli jatko: «Elä varaja, Muarie. Jumala on mieltyn šiuh. ₃₁Šie tulet pakšukši ta šuat Pojan, ta šie annat Hänellä nimen Iisussa. ₃₂Häneštä tulou šuuri, ta Häntä ruvetah šanomah Ylimmäisen Pojakši. Hospoti Jumala antau Hänellä Hänen tuaton Tuavitan valtaistumen. ₃₃Hiän halliččou Juakon jälkiläisie, Israelin rahvašta, ilmasen ijän. Hänen čuarinvalta ei lopu konšana.» ₃₄Muarie kyšy anhelilta: «Mitein še vois olla? Miehän en ole miehellä.» ₃₅Anheli vaštasi hänellä: «Pyhä Henki tulou šiun piällä, ta Ylimmäisen voima kattau šiut. Šentäh Lapši, kumpani šyntyy, on pyhä, ta Häntä kučutah Jumalan Pojakši. ₃₆Ta kačo, šiun heimolaini Jelisaveta niise on pakšuna, vaikka on jo vanha. Hiän kantau poikua ta on jo kuuvvennella kuukauvella, hiän, kumpaista šanottih lapšie šuamattomakši. ₃₇Jumalalla ei ole mitänä mahotointa.» ₃₈Muarie šano: «Mie olen Hospotin käškyläini. Käykäh miula niin kuin šie šanoit.» Ta anheli läksi Hänen luota.

₃₉Muutoman päivän piäštä Muarie läksi kiirehešti linnah, kumpani oli Juutijan vuaroilla. ₄₀Hiän mäni Saharein taloh ta tervehti Jelisavetua. ₄₁Kun Jelisaveta kuuli Muarien tervehykšen, lapši hypähti hänen vačašša, ta iče hiän täytty Pyhällä Henkellä. ₄₂Jelisaveta karjahti: «Šilma on plahoslovittu enämmän kuin muita naisie, ta plahoslovittu on Lapši, kumpaista šie kannat! ₄₃Mitein mie šain tämmösen kunnivon, jotta miun Hospotin Muamo tuli miun luo? ₄₄Kun mie kuulin šiun tervehykšen, lapši hypähti ihaššukšešta miun vačašša. ₄₅Ošakaš olet šie, kumpani ušoit! Lupauš, min Hospoti šiula anto, käypi toteh.»

₄₆Šilloin Muarie šano:

₅₇Jelisavetalla tuli lapšenšuanta-aika, ta hiän šai pojan. ₅₈Nuapurit ta heimolaiset oltih mielissäh hänen kera, konša kuultih, mittyön šuuren armon Hospoti anto hänellä. ₅₉Kahekšantena päivänä hyö tultih luatimah lapšella laitaleikkaušta ta tahottih panna hänellä tuattoh nimi Saharei. ₆₀Šiih Jelisaveta šano: «Ei, kun hänen nimekši tulou Iivana». ₆₁Hyö šanottih hänellä: «Eihän šiun šuvušša ole ketänä šen nimistä». ₆₂Hyö kyšyttih tuatolta käsillä ošuttelomalla, min nimen hiän tahtou antua pojallah. ₆₃Saharei käški tuuvva kirjutušlautasen ta kirjutti šiih: «Hänen nimi on Iivana». Kaikin oltih kummissah. ₆₄Šiinä šamašša Saharein kielen šitiet avauvuttih. Hiän rupesi pakajamah ta kiittämäh Jumalua.

₆₅Kaikki lähellä eläjät vareuvuttih, ta joka paikašša Juutijan vuaroilla paistih šiitä, mitein oli käynyn. ₆₆Ket kuultih täštä, pantih kaiken mieleh ta paistih: «Mi täštä lapšešta tullou?» Hyö niätšen maltettih, jotta Hospotin käsi on lapšen piällä.

₆₇Iivanan tuatto Saharei täytty Pyhällä Henkellä ta alko einuštua: