Lukan jevanheli 10

₁Šen jälkeh Hospoti valičči vielä šeiččemenkymmentä opaššettavua. Hiän toimitti hiät kakšittain mänömäh ieltäpäin joka linnah ta kyläh, kunne Hänellä Ičellä oli mieli männä. ₂Hiän šano heilä: «Vil'l'ua on äijän, vain leikkuajie on vähän. Šentäh molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh. ₃Mänkyä, Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh. ₄Elkyä ottakkua matkah rahua, elkyä sumččua elkyäkä jalaččie. Matatešša elkyä piettykkyä pakajamah kenenkänä kera. ₅Mih taloh mänettä, šanokkua enšin: ‘Rauha tällä talolla’. ₆Kun šielä ollou rauhanarvoni ihmini, tiän rauha jiäy hänellä. A kun šielä ei olle šemmoista ihmistä, tiän rauha myöštyy teilä. ₇Jiäkyä šiih taloh, šyökyä ta juokua, mitä teilä taritah, šentäh kun ruataja on tienannun oman palkan. Elkyä muutelkua talošta toiseh.

₈Konša työ tuletta linnah, missä tiät otetah vaštah, šyökyä šitä, mitä teilä annetah. ₉Parentakkua šen linnan läsijie ta šanokkua ihmisillä: ‘Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän lähellä’. ₁₀A kun työ tulletta linnah, missä teitä ei oteta vaštah, mänkyä šen linnan pihoilla ta šanokkua: ₁₁‘Tiän linnan pölynki, mi tarttu miän jalkoih, myö puissallamma teilä jälelläh. Kumminki tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä!’ ₁₂Šen šanon teilä, jotta suutupäivänä Sodomiki piäšöy vähemmällä kuin še linna.»

₁₃«Voi šilma, Horasinin linna! Voi šilma, Vifsaidan linna! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kumpasie tiän pihoilla luajittih, niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh. ₁₄Šentäh suutupäivänä Tiira ta Sidoni piäššäh vähemmällä kuin työ, Horasini ta Vifsaida. ₁₅Ta šieki, Kapernaumin linna, smietitkö, jotta šiut taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate!

₁₆Še, ken teitä kuuntelou, kuuntelou Milma. Ken kieltäytyy teistä, kieltäytyy Miušta. A ken Miušta kieltäytyy, kieltäytyy Miun Työntäjäštä.»

₁₇Ne šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššyttih hyvillä mielin ta šanottih: «Hospoti, piessatki totellah meitä, kun myö käšemmä niitä Šiun nimellä». ₁₈Iisussa šano heilä: «Mie nävin, mitein šaatana kirposi taivahašta kuin tulenisku. ₁₉Mie annoin teilä vallan talluo kiärmehie ta skorpionija ta annoin vallan kaiken vihollisvoiman piällä – eikä ole mitänä, mi vois luatie teilä pahua. ₂₀No elkyä šitä iloilkua, jotta piessat totellah teitä, vain iloilkua šitä, jotta tiän nimet on kirjutettu taivahan kirjah.»

₂₁Šilloin Pyhä Henki täytti Iisussan mielihyvällä, ta Hiän šano: «Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta järköviltä ta näytit ne lapšen moisilla. Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.»

₂₂Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano: «Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä toini kuin vain Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä toini kuin vain Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.»

₂₃Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano vain heilä: «Ošakkahat ollah ne šilmät, kumpaset nähäh šitä, mitä työ niättä! ₂₄Mie šanon teilä: monet Jumalan viessintuojat ta čuarit ois tahottu nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»

₂₅Yksi sakonanopaštaja tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: «Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» ₂₆Iisussa vaštasi hänellä: «Mitä Sakonašša šanotah? Mitä šie iče šieltä luvet?» ₂₇Mieš vaštasi: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikin voimin ta kaikella mielelläš, ta tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš». ₂₈Iisussa šano hänellä: «Rua niin, šilloin šuat elyä».

₂₉Sakonanopaštaja tahto näyttyä, jotta hiän eläy Sakonan käškyjen mukah, ta kyšy Iisussalta: «A kenpä on miun lähimmäini?»

₃₀Šiih Iisussa vaštasi: «Mieš matkasi Jerusalimista Jerihonih ta joutu rosvojen käsih. Ne ryöššettih häneltä vuattiet, lyötih häntä ta mäntih männeššäh, a hänet jätettih puolikuollehena venymäh mualla. ₃₁Šitä šamua tietä myöte šattu tulomah pappi. Nähtyö piekšetyn hiän šiirty tien toisella puolella ta jatko matkua. ₃₂Šamoin ruato leeviläini, kumpani niise tuli šiih paikkah. Kun hiän näki miehen, hiänki mäni kyličči tien toista puolta. ₃₃Šiitä tuli eryäš samarijalaini, kumpani niise matkasi šamua tietä. Kun hiän tuli šiih paikkah ta näki miehen, hänen tuli suali häntä. ₃₄Hiän mäni miehen luo, kuato viinua ta šiemenvoita hänen huavoih, šito ne ta nošti miehen oman oslah šelkäh. Šiitä hiän vei miehen matkuštajataloh ta hoiti häntä. ₃₅Toisena päivänä, konša samarijalaini oli lähöššä, hiän otti kakši dinarie, anto ne matkuštajatalon isännällä ta šano: ‘Pie huolta täštä mieheštä. A kun šiulta männöy enämmän rahua hänen tähen, mie kyllä annan lisyä, konša tulen jälelläh.’ ₃₆Ken näistä kolmešta on šiun mieleštä lähimmäini šillä, ken joutu rosvojen käsih?» ₃₇Sakonanopaštaja šano: «Ka še, ken šaleičči häntä». Iisussa šano hänellä: «Mäne ta rua šieki šamoin».

₃₈Iisussa aštu iellähpäin omien opaššettavien kera ta mäni yhteh kyläh. Šielä Marppa-nimini naini otti Hänet hyvin vaštah. ₃₉Marpalla oli čikko, Muarie. Muarie istu Iisussan jaloissa ta kuunteli, mitä Hiän pakasi. ₄₀A Marppa häyrysi šuahakšeh kostitušta. Hiän tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, etkö Šie yhtänä välitä, jotta miun čikko jätti kaikki hommat miula? Šano, jotta hiän auttais milma.» ₄₁Vain Iisussa vaštasi hänellä: «Marppa, Marppa, šie huolehit ta hermoštelet monešta as's'ašta. ₄₂A tärkie on vain yksi. Muarie valičči hyvän ošan, eikä šitä oteta häneltä pois.»