Lukan jevanheli 13

₁Šiih šamah aikah Iisussan luo tuli ihmisie. Hyö kerrottih Galileijan eläjistä, kumpaset Pilatti käški tappua, kun hyö tuotih uhriksi elukkoja Jumalalla. Näin tuojien veri šekoutu uhri-elukkojen veren kera. ₂Iisussa vaštasi heilä: «Smietittäkö työ, jotta nämä miehet oltih riähkähisemmät kuin kaikki muut galileijalaiset, šentäh kun šuatih tuommoni loppu? ₃Mie šanon teilä: ei hyö oltu. Vain kun että kiäntyne riähistä Jumalan puoleh, šamalla keinoin työ kaikki häviettä. ₄Tahi ne kahekšantoista, kumpaset kuoltih, konša Siloaman torni kuatu heijän piällä? Smietittäkö työ, jotta hyö oltih šuurempie pahanruatajie kuin muut jerusalimilaiset? ₅Mie šanon teilä: eipä oltu. Vain kun että kiäntyne riähistä Jumalan puoleh, työ kaikki kuoletta niin kuin hyöki.»

₆Iisussa šano tämän peittopakinan: «Yhellä ihmisellä kašvo viinasatušša fiikapuu. Hiän mäni šinne ta rupesi eččimäh fiikoja, vain ei löytän. ₇Šiitä Hiän šano satunhoitajalla: ‘Mie jo kolme vuotta käyn eččimäh täštä puušta fiikoja, vain en ole löytän. Kua še pois! Tyhjäh vain muata imöy.’ ₈Satunhoitaja vaštasi: ‘Isäntä, anna še on vielä vuuvven. Mie kiännän muan šen ympäriltä ta panen tuahta. ₉Jošpa šiih enši vuotena tulou antimie. A kun ei, niin šiitä šen voipi hakata pois.’»

₁₀Iisussa opašti rahvašta šuovattana eryähäššä sinagogašša. ₁₁Šielä oli naini, kumpasešša oli kahekšantoista vuotta voimattomuon henki. Hiän oli kykräššä eikä voinun šuoristua šelkyäh. ₁₂Naisen nähtyö Iisussa kučču hänet luokšeh ta šano: «Naini, šie olet piäššyn vaivaštaš». ₁₃Hiän pani kiät naisen piällä, ta naini šamašša šuoristi šelkäh ta rupesi kiittämäh Jumalua.

₁₄Sinagogan piämieš šiänty, kun Iisussa parenti šuovattana. Hiän šano rahvašjoukolla: «Netälissä on kuuši ruatopäivyä. Tulkua šilloin parentautumah, elkyä šuovattapäivänä.» ₁₅Hospoti vaštasi hänellä: «Oho šie pyhäkši luatiutuja! Eikö jokahini teistä piäššä šuovattana härkyä tahi oslua parrešta ta vie juomah? ₁₆Tätä Aprahamin tytärtä šaatana on pitän šivottuna jo kahekšantoista vuotta. Eikö häntä ois šuanun piäštyä näistä šiteistä šuovattana?»

₁₇Iisussan vaššuštajilla tuli huikie, konša hyö kuultih nämä šanat. A ihmiset oltih mielissäh kaikista niistä šuurista ruatoloista, kumpasie Iisussa luati.

₁₈Šiitä Iisussa šano: «Mimmoni on Jumalan Valtakunta? Mih voisin šitä verrata? ₁₉Še on kuin gorčitsan šiemen, kumpasen mieš kylvi kotipeltoh. Še kašvo ta šiitä tuli šuuri puu, ta taivahan linnut luajittih pešie šen okšilla.»

₂₀Iisussa vielä lisäsi: «Mih voisin verrata Jumalan Valtakuntua? ₂₁Še on kuin taikinan hapatuš. Konša naini ševotti šen hapatukšen kolmeh vakkah jauhuo, koko taikina muikosi.»

₂₂Matateššah Jerusalimih Iisussa käveli linnašta linnah ta kyläštä kyläh ta opašti rahvašta. ₂₃Ken lienöy kyšy Häneltä: «Hospoti, onko niin, jotta vain muutomat pelaššutah?»

Iisussa vaštasi: ₂₄«Staraikua piäššä šiämeh kaitasešta ovešta. Šen šanon teilä, monet kuotellah piäššä šiämeh, ka ei voija. ₂₅Kun talon Isäntä noušou ta panou ovet umpeh, työ jiättä pihalla šeisomah. Šiitä alatta oveh kopistua ta karjutta: ‘Isäntä, Isäntä, avua meilä ovi!’ A Hiän šanou teilä: ‘Mie en tunne teitä, en tiijä, mistä työ oletta’. ₂₆Šiitä työ rupietta šelittämäh: ‘Myö šöimä ta joima Šiun kera, ta Šie opaššit miän pihoilla’. ₂₇Hiän vaštuau teilä: ‘Mie en tiijä, ketä työ oletta ta mistä päin tuletta. Mänkyä pois Miun luota, kaikki työ pahanruatajat.’

₂₈Šiitä työ itettä ta puretta hammašta, kun niättä Aprahamin, Issakan, Juakon ta kaikki Jumalan viessintuojat Jumalan Valtakunnašša, ka hokšuatta, jotta tiät on jätetty pihalla. ₂₉Itäštä ta länneštä, pohjosešta ta šuvešta tulou ihmisie, kumpaset istuuvutah stolah Jumalan Valtakunnašša. ₃₀Monet viimeset ollah šilloin enšimmäisie, monet enšimmäiset viimesie.»

₃₁Šinä päivänä tuli eryähie farisseita, ne šanottih Iisussalla: «Lähe pois tiältä, Iiroti tahtou tappua Šiut». ₃₂Iisussa šano heilä: «Mänkyä ta šanokkua šillä revolla: ‘Tänäpiänä ta huomena Mie ajan piessoja ihmisistä ta parennan läsijie, ta kolmantena päivänä šuan työni loppuh’. ₃₃Kuitenki tänäpiänä, huomena ta kolmantena päivänä Miun pitäy matata ielläh. Eihän niin voi olla, jotta Jumalan viessintuoja tapettais muuvvalla kuin Jerusalimissa.

₃₄Jerusalimi, Jerusalimi! Šie tapat Jumalan viessintuojat ta kivität ne, kenet on toimitettu šiun luo. Kuin moničči Miun on himottan kerätä šiun lapšet, niin kuin kana keryäy poikaset šiipieh alla! Vain työ että tahton tulla. ₃₅Šentäh tietäkkyä, jotta tiän talo jiäy tyhjäkši. Ta Mie šanon teilä, jotta työ että niä Milma, kuni ei tule še aika, konša šanotta: ‘Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä!’»