Lukan jevanheli 16

₁Šiitä Iisussa šano opaššettavilla: «Yhellä pohatalla miehellä oli konnunhoitaja. Isännällä kielittih, jotta še käyttäy tyhjäh hänen rahoja. ₂Isäntä kučču miehen luokšeh ta šano: ‘Mitä mie šiušta kuulen? Näytä tilikirjat ta kerro, mih olet käyttän varat. Miun taluo šie et enämpi hoija.’ ₃Šiitä konnunhoitaja rupesi tuumimah: ‘Mitäpä mie nyt ruatasin? Isäntä panou miut pois konnunhoitajan hommašta. Kaivua mie en jakša, kyšyö on huikie. ₄Aha, nyt tiijän, mitä ruan. Pien huolen, jotta löytyy šemmosie, ket otetah miut omah taloh, konša jouvun pois täštä hommašta.’ ₅Šiitä hiän kučču luokšeh toini toisen jälkeh niitä, ket oltih isännällä velašša. Enšimmäiseltä hiän kyšy: ₆‘Äijänkö šie olet velašša miun isännällä?’ Mieš vaštasi: ‘Šata renkie šiemenvoita’. Konnunhoitaja šano: ‘Täššä on šiun velkakirja. Istuuvu ruttoseh ta kirjuta, jotta viisikymmentä.’ ₇Šiitä hiän kyšy toiselta: ‘Äijänköš šie olet velašša?’ Še vaštasi: ‘Šata puista vehnyä’. Konnunhoitaja šano: ‘Täššä on šiun velkakirja. Kirjuta, jotta kahekšankymmentä.’ ₈Ta isäntä kehu ounahan konnunhoitajan viisahutta.

Tosi on, jotta tämän muailman lapšet eletäh keškenäh viisahammin kuin valon lapšet. ₉Mie šanonki teilä: hommakkua tämän muailman eloloilla ičellänä tovarissoja, kumpaset otetah tiät ilmasenikusih taloloih, konša niitä eloja enämpi ei ole. ₁₀Keneh voit luottua pieneššä, šiih voit luottua šuureššaki. Ken pieneššä ei ole rehellini, še šuurešša niise ei ole rehellini. ₁₁Kun teilä ei voine uškuo muallisie rikkahukšie, niin kenpä uškou teilä ilmasenikusie rikkahukšie? ₁₂Kun työ että voine huolehtie vierahista hyvysistä, niin kenpä teilä antau šen, mi on tiän oma.

₁₃Ei yksikänä paššari šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, toista pahekšiu. Että työ voi yhtä aikua sluušie Jumalalla ta mammonalla.»

₁₄Farisseit kuultih tämä kaikki. Hyö oltih ahnehet rahalla, ta niin hyö ruvettih ivual'omah Iisussua. ₁₅No Hiän šano heilä: «Työ oletta niitä, kumpaset ihmisien šilmissä luatiuvutah hyvikši, a Jumala tietäy tiän šiämet. Še, mi on arvokašta ihmisien šilmissä, še on Jumalašta ilkie.»

₁₆«Sakonan ta Jumalan viessintuojien aika oli Iivanah šuate. Šiitä lähtien on ruvettu šanelomah Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta, ta jokahini kaikin voimin reistuau piäššä šinne. ₁₇Ennein kavotah taivaš ta mua kuin Sakonan pieninki kirjain. ₁₈Jokahini, ken eruou omašta naiseštah ta uuvveštah akottuu, še makuau vierahan naisen kera. Šamoin še, ken ottau naisekšeh toisen miehen jättämän naisen, makuau vierahan kera.»

₁₉«Oli pohatta mieš. Hänellä oli ruškiet vuattiet hienoimmašta pellavašta, ta hänen elämä oli kuin jokapäiväistä pruasniekkua. ₂₀Hänen veräjän pieleh kannettih köyhä Luasari, kokonah paiseissa. ₂₁Köyhä ois nälissäh šyönyn niitä ruokapaloja, mit kirvottih pohatan stolalta. Koirie tuli šiih, ta ne nuoltih hänen paiseita.

₂₂Šiitä köyhä kuoli, ta anhelit vietih hänet Aprahamin luo. Pohatta niise kuoli ta hänet hauvattih. ₂₃Konša hiän tuonelan muokissa kaččo ylähyäkši, hiän näki loittuona Aprahamin ta Luasarin hänen rintua vaššen. ₂₄Pohatta mieš karjeutu: ‘Tuatto Aprahami, šaleiče milma! Työnnä Luasari miun luo, jotta hiän kaštais veteh šormenpiän ta jähyttäis miun kieltäni. Voi mimmoista tuškua mie käršin täššä tulešša!’ ₂₅Vain Aprahami vaštasi: ‘Muissa, poikani, jotta šie elyässä šait hyvän ošan, a Luasari šai pahan. Nyt hiän šuau tiälä kyllälti hyvyä, a šie käršit. ₂₆Ta šen lisäkši miän välillä on šyvä, poikki piäšömätöin hauta: tiältä ei kenkänä piäše tiän luo, vaikka tahtoiski, eikä šieltä piäše tänne.’ ₂₇Pohatta šano: ‘Tuatto Aprahami, mie molin, jotta šie työntäsit Luasarin miun tuaton kotih. ₂₈Miula jäi viisi vellie. Anna hiän varottais heitä, muitein hyö niise jouvutah täh muokkien paikkah.’ ₂₉Aprahami vaštasi: ‘Heilä on Moissein ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet. Uškokkah niitä.’ ₃₀Pohatta šano: ‘Tuatto Aprahami, niitä hyö ei ušota, vain kun ken kuollehista mänis heijän luo, niin šiitä hyö jätettäis riähät ta kiännyttäis Jumalan puoleh’. ₃₁No Aprahami šano: ‘Kun kerran hyö ei kuunnella Moisseita ta Jumalan viessintuojie, niin ei hyö ušota, vaikka ken kuollehista nousis’.»